Pokhara ja Sarangot

Kiiran kanssa paatettiin lahtea Pokharaan viela kolmannen kerran, koska nakemista jai. Ostettiin lentoliput tutun tutun kautta ja suhteillahan saa tassa maassa aina vahan alennusta ja kaverihintaa. Niin oli tallakin kertaa ja lahti hinnasta melkein puolet pois. Matka-ajasta lahti bussiin verrattuna 7h pois, koska lento Pokharaan kestaa vain 25 min.

Perjantai aamuna lahdettiin reput pakattuina taksilla kohti Kathmandun lentokenttaa. Matka kesti puoli tuntia, ei onneksi ollut kovia liikenne ruuhkia. Oltiin kentalla hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Ensin jonotettiin hetki ensimmaiseen turvatarkastukseen, laukut ja reput piti laittaa lapivalaisulaitteeseen, mutta niita sullottiin sinne sellaisella tahdilla, etta ei varmasti kukaan voi erottaa mitaan niista.. Sitten itse mentiin metallinpaljastimen tai ainakin jonkun portin, kuka tietaa onko se taalla oikeasti edes paalla, ja sen jalkeen vartija suoritti ruumiintarkastuksen.

Lentokentalla piti maksaa veroja erikseen 170 rupiaa per henki. Sen jalkeen vasta pystyi menemaan lipputiskille nayttamaan lippuja. Saatiin pitaa reput mukana, ei tarvinnut laittaa niita onneksi ruumaan. Saatiin boarding passit, niissa ei ollut mitaan istumapaikkoja, meille vain todettiin etta yritatte paasta sitten hyville paikoille, jos haluatte nahda vuoret. Mentiin seuraavaan turvatarkastusjonoon, josta paasi lahtoaulaan. Tarkastuksessa piti avata reppu, nainen kurkisti avonaisesta repusta sisaan ja paasti eteenpain. Laukkuuni han ei edes vilkaissut. Ennen toiselle puolelle paasya tehtiin viela toinen ruumiintarkastus.

Meille oltiin sanottu, etta Pokharan lennot ovat olleet myohassa siella olleen huonon ilman takia ja meidankin lento saattaisi olla myohassa. Istuttiin penkille odottelemaan. Vahan vaille yhtatoista tuli kuulutus, etta lentomme lahtee ja meita pyydettiin siirtymaan portille numero kaksi. Siella sentaan oli kaksi eri porttia, mista lentoja lahti. Portilla tehtiin viela kolmas ruumiintarkastus ja boarding passeista repaistiin osa pois kuin jostain paasylipuista. Meidat ohjattiin bussiin, jolla meidat vietiin koneelle.

Kone oli pieni, ehka 30 paikkainen. En ole koskaan aikasemmin lentanyt pienkoneella ja kylla vahan jannitti kun kavuttiin koneen kyytiin. Toisella puolella konetta oli yksi penkkirivi ja toisella puolella oli kaksi penkkirivia vierekkain. Mentiin vierekkaisille paikoille istumaan koneen oikealle puolelle. Heti alussa ennen koneen lahtoa jaettiin pienet napostelupussit meille, siella oli kolme karkkia, pahkinapussi ja pumpulia korviin. Kun kone lahti rullaamaan kiitorataa pitkin lahtokiitoradalle alkoi jannitys nousta. Nousu meni kuitenkin hyvin ja pehmeasti eika tarvinnut edes pumpuleita tunkea korviin.

Lennon aikana ehti syoda kolme imeskelykarkkia ja juomaan pienen lasin cocista. Koko matkan ajan nahtiin ikkunasta Himalajan vuoristo, joka meni nauhana pilvien valissa! Maata ei meinannut nakya ollenkaan, mutta vuoret nakyivat ja niiden ylapuolella oli vain pilviharsoa ja sinista taivasta! Harmi etta naista nakymista ehti nauttia vain 24 min. Sitten laskeuduttiinkin jo Pokharaan! Lasku meni hyvin ja pehmeasti, mutta kylla tuntui etta talojen paalle laskeudutaan kun taloja oli niin lahella kiitorataa ja lentokenttaa! Pokharan kentta oli pienempi kuin Kathmandun ja kaveltiin vain aulan lapi ulos ja otettiin taksi Gauri Shankar guest houselle.

Gauri Shankarissa oli pihalla Harka istumassa, yksi omistajista ja han otti meidat iloisesti vastaan ja halasi vaikka edellisesta kerrasta oli kaksi viikkoa kun oltiin nahty. Han vei meidat huoneeseemme, vaikka tiesimme mika huone meilla on ja missa se on. Jatettiin tavarat huoneesen ja lahdettiin lounaalle, koska kello oli noin 12. Mentiin lounaalle samaan paikkaan, missa oltin edellisella kerralla oltu paivallisella lauantaina, koska sielta sai Chicken butter masalaa! Chicken butter masala on kanaa todella hyvasa mausteisessa, mutta ei liian tulisessa kastikkeessa!

Lounaan jalkeen kierreltiin kauppoja ja tehtiin muutamia koru ja huiviostoksia. Kaytiin taas samalla huivikauppiaalla, jolla olemme aikaisemminkin kayneet. Talla kertaa hanen vaimonsa oli kaupassa ja hanen kanssaan oli hankalampi neuvotella hinnasta ja mies oli meille sanonut joistain huiveista eri hinnan. Lopulta nainen meni hakemaan miestaan ja jonkun ajan kuluttua mies ilmestyi takahuoneesta pyyhepaalla ja partavaahdon rippeet naamalla neuvottelemaan meidan kanssa! Meni vahan jauhot suuhun, mutta saatiin silti hyvat hinnat neuvoteltua, mutta ei menty enaa uudestaan ainakaan talla reissulla siihen huivi kauppaan!

Paastyamme takaisin Gauri Shankariin vietiin tavarat huoneeseen ja silla aikaa olivat Ganga ja Sujan, trekkikaverimme tulleet myos jo guest houselle. Kysyimme mita tarvitsemme mukaan, koska emme tienneet muuta, kuin etta oltaisiin menossa Sarangotiin ja katsomaan auringon nousua ja kaytaisiin molempien poikien kotona. Pakattiin yhteen reppuun tavarat Kiiran kanssa ja otettiin laukut, seka pieni paketti Hide and Seek-kekseja, joihin olemme koukuttuneet. Ganga kantoi meidan repun, meidan ei tarvinnut itse kantaa sita.

Kaveltiin noin 10 min matka bussille, vaikka matka kesti meilla ehka vahan enemman, koska matkalla oli kojuja, joita jaimme katselemaan. Bussilla mentin ehka 10 min matka ja kun hypattiin pois, ihmeteltiin Kiiran kanssa milla tasta jatkamme, koska emme olleet tulleet juuri lahemmas Sarangotia. Gangan sedalla oli tienristeyksessa kauppa ja hanella oli myos taksi, jonka han haki jostain. Koko taksin hakemiskuvio jai meille vahan epaselvaksi, mutta hanen setansa kuitenkin ajoi meidat vuorelle. Matka kesti noin 30 min, tie oli paikoin kapea ja huonossa kunnossa, mutta onneksi ei ollut paljoa liikennetta. Maksettiin matkasta 500rs, pieni korvaus vaivannaosta hanelle.

Kun autolla ei paassyt enaa eteenpain otettiin tavarat ja jatkettiin jalkaisin. Yllattaen aloimme kapuamaan portaita, mutta onneksi oli viileampi niin oli mukavampi nousta. Portaistakin oli jo mukavat nakoalat alas Pokharan laaksoon, eika portaiden kiipeaminen kestanyt kuin puolisen tuntia. Matkalla oli kojuja, joissa myytiin koruja ja aina kun mentiin jonkun kojun ohi, vaikka emme olisi katsahtaneetkaan kojuun, kuului jostain "namaste!". Puolen tunnin nousun jalkeen tulimme yhdelle guest houselle, mista otettiin huoneet. Ensin meille ehdotettiin yhta huonetta, mutta siina ei kai ollut vessaa ja Ganga pyysi toista huonetta meille. Toinen oli vahan isompi ja siina oli oma vessa. Huoneessa oli pari sanky ja oltiin Kiiran kanssa ihan innoissaan, etta nukutaan vierekkain kuin yokylassa, koska Kathmandun kodissa emme ole huonekavereita.

Jatettiin tavarat huoneesen ja mentiin ottamaan teeta, koska ilta alkoi viilentymaan ja pimenemaan. Mentiin ylakerran tasanteelle reunapoytaan, huomattiin kylla etta poydan alla nukkui koira, mutta ei siina vaiheessa kiinnitetty siihen sen kummempaa huomiota. Saatiin masala teet ja istuttiin ja juteltiin, kun yht'akkia poydan alta alkoi kuulumaan matalaa vihaista murinaa. Samassa alkoi tulla mieleen, etta koira ei paase pois sielta ja voi kayda kohta jonkun nilkkaan kiinni! Noustiin poydasta pois ja koira tuli myos, tasanteella oli toinenkin koira ja koirat arhentelivat keskenaan. Koiria yritettiin ajaa pois, mutta toinen koirista palasi aina meidan poydan alle ja teki sen kahdesti todella huomaamatta. Taas akisti tunsi jotain pehmeaa jaloissa ja sitten murinaa. Noustiin poydasta akisti viela pariin kertaan ennen kuin koirat saatiin kokonaan hatisteltya pois.

Vaihdettiin alakertaan sisalle istumaan, ei siella hirveasti lampimampi ollut, mutta ei tuullut ja sahkotkin tulivat kohta. Tilattiin iltaruuat, otettiin Kiiran kanssa chowmeinit ja Ganga ja Sujan Dal bhatit. Pelattiin korttia sen aikaa kun ruoka tuli. Kun ruoka tuotiin oli siina taas pieni mistake. Meille tuotiin kaksi keittoa ja pitsa, joka oli ehka 15 cm halkaisijaltaan.. Ne olivat toisen poydan tilaukset, mutta olisivat varmasti olleet paremmat kuin meidan chowmeinit. Ne olivat aika suuri pettymys. Nuudelit olivat ehtineet jaahtya ja kasviksetkaan siina eivat olleet hyvia. Onneksi kuitenkin nalka lahti ja annos oli iso.

Ruuan jalkeen yritettiin opettaa joitain suomalaisia laululeikkeja, mutta taidettiin vain nayttaa koomisilta ja saatiin yleisoakin.. Taivas oli illalla pilveton ja tahdet nakyivat selvasti. Kuukin nakyi, vaikka se olikin vaarin pain oleva puoli kuu. Pokharan laakson valot nakyivat todella kauniisti alhaalla ja tuntui kuin yla- seka alapuolella olisi ollut tahti meri!

Lauantai aamuna herattiin 5.15 ja lahdettiin puoli kuuden jalkeen kapuamaan portaita nakoalapaikalle huipulle. Kapuaminen kesti ehka 10 min, mutta se meni nopeasti kun oli niin viilea, etta oli jopa mukava nousta portaita! Saatiin hyvat istuma paikat nakoalapaikalta, siella oli muitakin turisteja meidan lisaksi. Ainakin saksalaisia ja japanilaisia, joilla oli isot hienot kamerat mukanaan. Huippu on samalla myos pieni sotilasalue, mutta ei se juurikaan nakynyt muualla kuin alueelle tultaessa.

Aurinko alkoi nousemaan kuuden aikaan, ja taivas alkoi varjaantya punertavaksi. Puna levisi pikkuhiljaa ja edessamme oli lahes pilveton taivas ja naimme Annapurna vuoristoa, samaa jota olimme jo trekilla ihailleet! Vuorten lumiset rinteet alkoivat hiljalleen varjaantya punertaviksi sita mukaa, kun aurinko nousi. Meilla kavi kerrankin hyva tuuri, kun naimme kunnolla vuorijonon ja auringon nousevan niiden ylle. Auringon noustua, lahdimme takaisin majapaikkaamme aamiaiselle. Vatsassa jo kurnikin kovasti ja tilasimme puuroa hedelmilla, teeta ja tiibetin leipaa puoliksi.

Saimme jonkun aikaa odottaa aamiaista, mutta puuro oli kylla odottamisen arvoista! Syomme kotona joka aamupuuroa taalla ja trekilla soimme puuroa, mutta tama oli ehdottomasti paras! Itsessaan puuro oli jo todella hyvaa, mutta siina oli banaania, omenaa ja mandarinia! Se maistui niin hyvalle. Aamiaisen jalkeen lahdettiin kavelemaan tieta pitkin, joka oli muhkurainen, mutta ei ainakaan ollut nousua eika laskua. Kaveltiin nepalilaista maaseutua pitkin. Naimme matkalla kuinka peltoja kynnettiin kahden puhvelin avulla, suoraan kuin jostain Kalevalasta! Ihmiset olivat paivapuuhissaan, kuka kantoi heinaa ja kuka pesivaatteita.

Kaveltiin noin 1,5-2 tuntia ennen kuin tultiin pienelle lammelle, joka oli aika lahella Gangan kotia. Lammen aaressa oli naisia ja lapsia pesemassa vaatteita ja pestyt vaatteet olivat puskissa, puissa tai nurmikolla kuivamassa. Vesi naytti aika likaiselta, mutta kesaisin he kuulemma uivat lammessa. Lampi vain on todella syva ja vaatinut joitain hukkuneita. Kaytiin ostamassa kioskista Kiiran kassa suklaapatukoita viemisiksi lapsille.

Gangan perheen koti oli tyypillinen nepalilainen maalaistalo, savesta tehty seinat ja lattia, katto oli puurimoja. Talossa oli yksi huone, mika oli tavallaan jaettu kahteen osaan. Ovelta katsottuna oikealla puolella oli kaksi sankya vastakkain ja niiden valissa pieni kaappi. Vasemmalla puolen taloa oli lipasto, jonka paalla oli televisio ja ovea vastapaata oli avohyllykko, jossa sailytettiin parhaita astioita. Gangan isoaiti, aiti ja isa seka naapuruston eli sukulaisten lapset tulivat tervehtimaan meita. Lapsia vahan ujostutti, eika vanhempienkaan kanssa ollut yhteista kielta, koska heilla ei ole minkaanlaista koulutusta. Annettiin lapsille suklaapatukat, osa heista oli hyvin ujoja, mutta muutama oli rohkeampi. He soivat hyvalla ruokahalulla suklaapatukat.

Meille tarjottiin teeta heidan parhaista posliinikupeistaan ja sen jalkeen lounas, myoskin parhaista astioista. Soimme Kiiran kanssa kahdestaan, meille annettiin jakkarat missa istua ja poytana toimi toinen sangyista. Ruokana oli dal bhatia ja sita oli paljon! Dal bhat oli parasta, mita olemme kumpikaan matkan aikana maistaneet ja oli jotenkin todella koskettavaa, kun perhe tarjosi meille ruuan vahastaan, koska ei heilla hirveasti ylimaaraista ole! Perheella on muutamia vuohia, kanoja ja puhveli. Tapasimme myos Gauri Shankarin omistajan tytot, he asuvat Gangan naapurissa, Harka on Gangan seta. Harka kay kotona noin kerran viikossa, koska matka on sen verran pitka.

Kun olimme syoneet, menivat Ganga ja Sujan syomaan muun perheen kanssa ja Gangan sisko, 13-v ja Harkan vanhempi tytar 14-v, jaivat pitamaan meille seuraa. Juteltiin tyttojen juttuja, he kertoivat etta haaveilevat molemmat sairaanhoitajan urasta. He ihastelivat kovasti hiuksiamme ja paitojamme. Kun pojat olivat syoneet, sanoimme heipat ja lahdimme jatkamaan matkaa. Tytot tulivat saattamaan meidat tielle asti ja Harkan tytar antoi kadestaan minulle ja Kiralle ohuet kultarenkaat. Annoin omasta kadestani molemmille hopeiset vahan paksummat rannerenkaat, olin jo aikaisemmin miettinyt, etta voisin antaa ne tytoille.

Jatkettiin kavelya muhkuraisella tiella toiset noin 1,5-2 tuntia, ennen kuin tulimme "ihmisten ilmoille". Tie oli jo asfalttipaallysteinen ja siina kulki busseja. Odoteltiin bussia jonkun aikaa ja kun se tuli oli se aivan taysi. Rahastaja kysyi ankeammeko sisalle vai menemmeko katolle, katsahdimm Kiiran kanssa toisiimme ja totesimme yhteen aaneen katolle. Niinpa kapusimme metallitikkaita pitkin katolle. Katolla oli metalliputkista tehty tasanne ja pienet noin 20 cm reunat. Ei ollut mukavuudella pilattu, mutta aika huippua muuten. Ei ainakaan ollut kuuma eika tullut paha olo! Viima kavi vahasen, mutta se oli kylla taysin sen arvoista. Matka kesti noin 25 min ja kun meidan piti pysahtya ei rahastaja kuullut sita ja menimme hieman ohi siita missa meidan piti jaada. Ja pysakkejahan taalla ei juurikaan tunneta..

Kun bussi lopulta pysahtyi, kavuttiin alas katolta maksettiin ja kaveltiin jonkun matkaa taaksepain. Kavuttiin piennarta ylos ja mentiin jonkun pienen pellon lapi ja toinen pieni jyrkka kumpare ylos ja tultiin tielle akisti. Alue muistutti jollain tapaa esikaupunki aluetta. Sujanin talo oli vahan isompi kuin Gangan, eika ollut niin maalaistalo. Heilla oli enemman huoneita ja Sujanilla oli omassa huoneessaan televisio. Istuttiin etupihalla muovisilla tuoleilla ja naapuruston lapset kavivat meita ihmettelemassa. Sujan asuu aitinsa ja siskonsa, 15-v, kanssa, heidan isansa tyoskentelee Lahi-idassa ja kay harvoin kotona. Naapurissa asuu Sujanin isovanhemmat. Sujanin aiti on Gangan isoaidin sisko. Sukulaissuhteista ei taysin paasty selville, mutta tama meille selvisi. Juotiin mustaa teeta ja jotain yritettiin jutella poikien kaantaessa.

Lahdettiin kuitekin jatkamaan matkaa ja kaveltiin laheiselle buddhatemppelille. Siella piti ottaa kengat ja sukat pois jalasta sisaan mennessa ja kivilattia oli ihan tajuttoman kylma. Temppeli oli ihan hienon nakoinen ja siella oli jauhoista tehty joku varikas rakennelma. Meille ei vain oikein selvinnyt oliko silla jokin muukin funktio kuin koristeena olo. Temppelilta lahdettiin tien varteen ja talla kertaa tuli bussi juuri sopivasti. Sekin oli taysi, mutta meille oli heti selvaa etta mennaan katolle. Taman bussin katolle oli vain hankalampi paasta koska tikaat alkoivat ylempaa. Hyvin kuitenkin paastiin sinne ja matka oli vahan lyhyempi, noin 10 min. Vaihdettiin toiseen bussiin, pieneen Hiaceen ja siella saatiinkin sitten istua Kiiran kanssa sylikkain. Jaatiin bussista pois Gangan sedan kioskin luona.

Tuntui hassulta olla taas samassa lahtopisteessa, kun reilua vuorokautta aikaisemmin oltiin lahdetty sielta. Meilla oli Kiiran kanssa kova suklaavajaus ollut koko paivan, koska oltiin otettu liian vahan kekseja mukaan, joten ostettiin kioskilta suklaakekseja. Kioskilta kaveltiin Gangan omalle asunnolle noin 5 min matka. Han asuu toisen pojan kassa ja huoneessa oli yksi patja lattialla ja toinen matalan sangyn paalla. Huoneessa oli pieni naulakko ja koulukirjoja sankyjen valissa seinan vierustalla. Heilla on kaytossaan yhteisvessa ja -keittio. Gangan osuu vuokrasta on 2000rs eli noin 20 euroa, mutta taalla se on iso raha opiskelijalle ja muutenkin.

Mentiin takaisin Gauri Shankariin ja vietiin tavaramme sinne, reppu jota pojat olivat koko paivan kantaneet. Lahdettiin syomaan, vaikka oli outo tunne, etta on samaan aikaan nalka ja taysinainen olo, koska oli paivalla syonyt niin paljon! Loydettiin kiva ja halpa ravintola, otettiin Kiiran kanssa thukpat eli nuudeli keitot, kun ajateltiin ettei nyt niin paljoa tarvitse. Ainoa, etta thukpa oli suurin ja paras mita olemme matkamme aikana syoneet. Niin oli taas vatsat taynna ja vasytti.

Ruuan jalkeen mentiin Kiiran kanssa vastapaiseen supermarkettiin etsimaan Gangan siskolle, Harkan tyttarelle ja Sujanin siskolle jotain pienta kivaa kuten kynsilakkoja yms. Ekasta eika tokastakaan kaupasta loytynyt mitaan, mutta kouluttiin kaikki pienet marketit lapi ennen Gauri Shankaria ja loydettiin lopulta kynsilakat, huulirasvat ja kasvonpuhdistus aineet. Lapsille ostettiin karkkia. Annettiin pussit pojille, etta voivat vieda mukanaan. Heille tuollaiset tuotteet ovat kalliita.

Sunnuntaina syotiin aamiainen Gauri Shankarissa, puuroa hedelmilla ja mustaa teeta. Aamiaisen jalkeen lahdettiin kakkos aamiaiselle pieneen leipomoon, otettiin kahvit ja kanelikierteet seka suklaabanaanikakun pala puoliksi. Istuskeltiin kahvilla pitkaan ja lopulta lahdettiin valumaan kohti Gauria kauppojen kautta. Tehtiin viela viimeiset koruostokset. Gangalla ja Sujanilla oli koulua, naimme heidat vasta puolen paivan aikaan. Puoli kahden aikaan piti alkaa lahtea lentokentalle, koska lento lahti kolmelta. Sanoimme heipat Harkalle ja Ramille, joka on toinen omistajista ja he jo kyselivat, koska olemme tulossa takaisin.

Ganga ja Sujan saattoivat meidat kentalle ja oli outoa sanoa hyvastit, koska nama olivat ensimmaiset matkan aikana. Tasta alkaa hyvastien jattaminen ja huomaa, etta matkan loppu alkaa haamottamaan koko ajan lahempana. Lento lahti noin puoli tuntia myohassa. Pokharan kentta oli pienempi ja siella oli vain yksi ruumiintarkastus ja laukkuja ei katsottu tai lapivalaistu ollenkaan. Kentalla ei ollut kuin yksi ovi, mista kaveltiin koneelle joka odotti muutaman kymmenen metrin paassa. Istuttiin takaisin mennessa samoilla paikoilla, mutta nahtiin silti vuoret koneen vasemmalla puolella koko matkan ajan. Oli vielakin aivan uskomatonta nahda vuoret niin lahelta ja niin isoina. Lento meni hyvin ja kesti saman 25 min kuin mennessa.