Chitwana

Viimeinen viikko kaynnistyi maanantaina taalla Nepalissa! Nopeasti on aika mennyt! Oltiin varattu jo lokakuun lopussa pakettilomareissu etela-Nepaliin, Chitwaniin. Chitwanissa on Nepalin vanhin kansallis/luonnonpuisto, joka on perustettu vuonna 1973. Luonnonpuiston alueella on mahdollisuus nahda tiikereita, sarvikuonoja, norsuja, muurahaiskarhuja seka monia lintuja luonnonvaraisina. Erityisen kuuluisa se on norsujen takia, siella on mahdollista nahda vauvanorsuja, paasta norsusafarille ja uittamaan norsuja.

Tiistaina oli viimeinen todella aikainen heratys meilla taalla ja kello soi jo viidelta! Jos olisin nukkunut yksin, olisin nukkunut onneni ohi, koska en kuullut omaa, enka Annan kellon soittoa enka torkutusta! Onneksi Anna heratti minut! Syotiin aamianen yhdessa ja tavarat oli jo illalla pakattu valmiiksi. Kuudelta mentiin ulos hyiseen aamuun odottamaan kyytia, jonka piti tulla hakemaan meita kuudelta. Vaikka ollaan jo kolme kuukautta yritetty oppia nepalilaista aika kasitysta, on se suomalaisesta aikakasityksesta kaukana. Jos ollaan lahdossa jonnekin ja sanotaan, etta kuudelta tullaan hakemaan, on viisi yli kuusi jo myohassa. Soitettiin Rajille, jolta oltiin matka varattu ja han sanoi olevansa kohta perilla ja samassa kaarsi minibussi eteemme.

Pakkauduttiin minibussiin, tai oikeastaan kerrankin oli tilaa riittavasti eika tarvinnut ankeytya! Jokaiselle olisi riittanyt vaikka oma penkkirivi. Matka Thameliin sujui suht ongelmitta, vahan ennen bussille paasya meinasi paikallinen mikrobussi tulla kyljesta sisalle ja meidan kuski ei ollut rauhallisimipia kuskeja. Han blokkasi mikrobussin ja jai sanaharkkaan sen kuljettajan ja rahastajan kanssa. Yritimme kysya Rajilta mista he puhuvat han vain naytti kadella kaikki hyvin. Onneksi matkaa oli sen jalkeen jaljella enaa noin 50 metria. Se meni pienessa kilpa-ajossa mikrobussin kanssa.

Raj saattoi meidat bussille ja antoi tarvittavat liput ja laput meille. Saatiin onneksi paikat bussin etuosasta. Bussissa oli todella kylma ja hytistiin jaassa luita ja ytimia myoten, vaikka oli takki paalla ja monta paitaa. Taukoja oli matkalla vain yksi ja tauko oli Highway Garden restaurantilla, joka muistutti enemman kauhu taloa kuin hotellia. Kaytiin vessassa, mutta mitaan ei oikein tehnyt mieli ostaa kun ravintolassakin oli jo outo haju. Kylmyys jatkui lahes koko matkan ajan. Vasta kun paastiin vuorten valista pois ja maisemat alkoivat muuttua pelloiksi ja kukkulat ja vuoret nakyivat kauempana, tarkeni ottaa takin pois. Jannitystakin riitti matkalle, kun kapealla tiella oli ajanut ojaan paikallisbussi ja jouduimme ohittamaan sen rotkon puolelta. Alhaalla virtasi joki ja renkaiden alle ei jaanyt montaa senttia ylimaaraista. Onneksi siita kuitenkin kunnialla selvittiin.

Chitwanissa oli lammin ja oltiin perilla noin puoli kahden aikaan. Matka oli kestanyt kuusi tuntia kokonaisuudessaan, koska bussi lahti noin puoli tuntia myohassa. Bussilta meidat haki hotellimme jeeppi. Oli aika mahtava istua avojeepin kyydissa, katsella sinappipeltoja ja Himalajan vuoristoa, joka siinsi kaukana horisontissa. Oli jo siina vaiheessa olo, etta on lomalla.

Hotellimme sijaitsi luonnonpuiston laheisyydessa, mutta sen ulkopuolella. Parkside hotel oli hieno, siina oli kaksi rakennusta, toinen majoitukseen ja toinen ruokailuun. Meilla oli alakerrassa kaksi huonetta ja ylakerrassa yksi. Jatimme tavarat sisalle ja lahdimme lounaalle. Totesimme, todella ottaneemme pakettiloman, milla ei tarvitse miettia mitaan, koska ruuat vain ilmestyivat eteemme. Aluksi oli kasviskeittoa ja sen jalkeen kasvispihvi, hoyrytettyja kasviksia ja ranskalaisia. Ruoka oli hyvaa, vaikka ranskalaisia ei tassa maassa osata tehda..

Ruuan jalkeen lahdettiin kavelemaan oppaan, Ramin, kanssa lahiymparistoon. Kaveltiin pienen metsan lapi ja tultiin joelle. Aurinko oli jo aika alhaalla ja kaksi naista oli joella pesemassa pyykkia. Aurinko heijastui joen pinnasta ja maisemat olivat upeat. Kaveltiin pellon poikki norsutalleille ja matkalla ylitettiin pieni oja tukkia pitkin, onneksi pysyin tasapainossa!

Norsuja oli talleilla noin kymmenkunta, jokaisella oli oma katos, jonka alla ne seisoivat. Ne olivat kytketty joko yhdesta tai kahdesta etujalasta paksulla ketjulla jykevaan paaliin kiinni. Norsut olivat intian norsuja, nimensa ne ovat saaneet osittain siksi, koska niiden korva muistuttaa kovasti Intian karttaa. Intian norsuilla vain uroksilla on torahampaat ja naarailla ei ole. Vaikka urosten torahampaat on usein sahattu osittain poikki, etteivat ne vahingoittaisi ketaan tai mitaan.

Kauaa emme ehtineet norsutalleilla olemaan, kun Ram alkoi hoputtaa meita eteenpain joelle. Alkuun emme tajunneet miksi lahdimme niin kiirella, kun otimme innoissamme valokuvia, mutta syy selvisi nopeasti kun tormasimme vastaantulijoihin, jotka myos hoputtivat. Joella oli sarvikuono ruokailemassa. Kun paasimme joelle, oli aivan uskomatonta nahda edessaan noin kymmenen metrin paassa oikea sarvikuono. Sarvikuonoilla ei ole hyva nako ja sen takia ne eivat metsiin juuri tule ja ruokailevat joen vierustoilla tai kahlaavat joessa. Katselimme aikamme 400kg sarvikuonoa ja Ram sanoi, etta jos se lahtee nousemaan rannalle, meidan pitaa lahtea juoksemaan. Jatkoimme katselua, sarvikuono tuli lahemmas rantaa, katsoimme opasta, mutta han ei sanonut mitaan. Sarvikuono nousi rannalle jonkun matkan paassa ja opas sanoi juoskaa!

Tilanne oli jotenkin hupaisa, koska meilla olisi ollut aikaa peraantya, mutta odotettiin siihen asti etta se todella nousi vedesta. Tarkkailimme sita niin pitkaan kuin mahdollista. Vasta kun olimme juosseet laheiseten puiden valiin pysahdyimme ja nauroimme tilanteen epatodentuntuisuutta. Olemme niin lahella oikeaa sarvikuonoa eika siina vaiheessa edes tajunnut tilanteen vaarallisuutta ja riskien mahdollisuutta. Tarkkailimme viela jonkun aikaa puiden suojista sarvikuonoa ja sen ruokailua, se ei ollut onneksi kiinnittanyt meihin mitaan huomiota.

Lahdimme takaisin pain norsujen talleille, matkalla Ram naytti meille pienen kasvin, jonka lehtia koskettaessa lehti meni yhteen tehden namaste tervehdyksen. Kasvin nimi oli kai Mimosa. Se oli pieni ja aika aluskasvillisuutta. Joitain lintuja naimme myos, ainakin yhden kotkan joka liiteli taivaalla. Maisemat muistuttivat kovasti Afrikkaa ja tulikin olo, etta olen Afrikassa enka Nepalissa.

Norsutalleilla naimme, kuinka norsuille tehtiin heinasta ja riisista voileipia. Heinat taiteltiin kupiksi, sisaan laitettiin riisia ja se kierrettiin kiinni heinalla. Kaikki norsujen voileivat tehtiin kasin ja yksi norsu syo 250kg paivassa. Vetta yksi norsu juo noin 90 litraa paivassa ja norsun karsaan mahtuu kerrallaan noin 40 litraa vetta.

Norsutallien jalkeen kaveltiin pienen kylan lapi takaisin hotellille ja olikin jo iltaruuan aika. Auringonlaskua emme ehtineet kunnolla nakemaan, mutta aurinko kultasi todella upeasti vuoristoa horisontissa. Iltaruuaksi oli riisia, papumuhennosta, kasviscurrya ja tulista tahnaa. Ruoka oli muuten hyvaa, mutta riisin sekaan oli laitettu kookoksen paloja! Oli helppoa kun ei taaskaan tarvinnut miettia, mita sita tilaisi.

Ruuan jalkeen meilla lahti kuljetus kohti kylaa lava-autolla. Istuttiin lavalla pimeassa eika oikein nahty mihin meita pomppuista tieta pitkin vietiin. Kohta tulimme kylan keskustaan ja matkalla ohitimme porukan poikia, joilla oli valkoiset housut jalassa. Olimme menossa katsomaan Tharu heimon tanssiesitysta, Tharu heimo on alueen alkuperaisheimo. Totesin muille, etta ovatkohan nuo kohta esiintymassa meille. Ja niinpa kavikin, etta samat pojathan ne olivat.

He esittivat erilaisia tansseja perinteisen rumpumusiikin tahdissa. Osassa heilla oli kepit mukana, joita he rytmikkaasti kalistivat joko yhteen tai toisten keppeihin. Koreografiat oli aika paata huimaavia ja tuntui, etta kohta on jollakin silma puhki tai keppi muuten osuu jonnekin vaaraan paikkaan. Niin ei kuitenkaan kaynyt. Iltaan kuului ryhmatanssien lisaksi muutama yksilotanssi, kahdessa tanssittiin pelkan kepin kanssa ja sita pyoritellen, viimeinen yksilotanssija heilutteli keppia, jossa oli tuli molemmissa paissa. Oli aika upean nakoista. Esityksen jalkeen mentiin samalla lava-autolla hotellille, tilattiin iso kannu kaakaota ja pelattiin korttia.

Keskiviikko aamuna heratys oli seitsemalta. Yo oli ollut paljon lampoisempi nukkua kuin Kathmandussa ja siihen vaikutti myos se, etta nukuttiin Kiiran kanssa siskonpedissa. Aamiaistakaan ei tarvinnut itse valita, ainoastaan juoko teeta vai kahvia. Aamiaiseksi oli paahtoleipaa, munakasta ja perunapaistosta. Aamiaisen jalkeen mentiin jeepilla noin 15 min matka norsusafarin lahtopaikalle. Siella odotteli seitseman norsua, osan selassa oli jo ihmisia.

Norsun selkaan mentiin laiturilta, joka oli norsun korkuinen. Sinne mentiin tikkaita pitkin. Norsun selassa oli puinen kehikka jonka ulkopuolelle laitettiin jalat roikkumaan ja pehmusteena oli patjoja. Yhden norsun selkaan mahtui aina nelja ihmista. Meidan norsun nimi oli Lakikali. Norsun kyydissa hotkyi aika paljon ja tuli olo, etta olisi jossain aallokossa. Nopeasti siihen kuitenkin tottui, eika keikkumista edes huomannut. Ensin mentiin pienen joen yli ennen viidakkoon menoa. Viidakossa nahtiin yksi metsakauris tai joku vastaava puskassa. Kun tultiin ruoho aukealle, alkoi norsuajurimme osoittelemaan ruohikkoon. Siella oli kaksi sarvikuonoa, aiti ja lapsi, jotka olivat ruokailemassa.

Oppaamme vihelteli ja ujelsi muille norsukuskeilla ja hekin keraantyivat sarvikuonojen ymparille. Ruohikko oli todella pitkaa, melkein norsujen korkuista. Norsujen avulla piirittaen he ajoivat sarvikuonot aukeammalle, josta ihmiset nakivat ne paremmin. Meilla kavi todella hyva tuuri, kun tama oli jo toinen kerta kun naimme sarvikuonoja. Jatkoimme matkaa viidakkoon ja siella naimme peuroja. Niiden lahelle emme paasseet, mutta naimme ne selvasti. Norsusafari kesti reilu tunnin. Lopussa norsumme otti kisaa toisen norsun kanssa, vaikka ei sita juoksuksi voi sanoa! Norsun selassa oli yllattavan mukava istua ja norsun iho tuntui todella hassulle, kun sita paasi kokeilemaan. Se oli pienen karhean karvan peitossa, aivan kuin kaktus. Otimme viela joitain kuvia norsujen vieressa ennen kuin lahdimme takaisin hotellille.

Hotellilla meilla oli pari tuntia aikaa vain olla. Menimme katolle mihin paistoi aurinko ja nautimme lammosta lounaaseen asti. Lounaaksi oli nuudelikeittoa ja kevatkaaryleita. Ruuan jalkeen lahdimmekin taysin vatsoin kavelemaan kohti kanoottireitin aloituspaikkaa. Onneksi matka oli vain noin 15 min kavellen. Kanootit oli veistetty yhdesta puusta ja olivat aika isoja. Istuttiin jonossa pienissa tuoleissa, joissa ei ollut jalkoja, mutta selkanoja oli. Joella naimme paljon lintuja, mutta paatarkoitus oli bongata krokotiileja. Joella asustaa kahdenlaisia krokotiileja.

Naimme pari pienta krokotiilia joen pientareella makoilemassa auringossa ja yhden vahan isomman. Lintuja naimme monenlaisia ja erivarisia ja monet tulevatkin bongaamaan erilaisia lintuja Chitwaniin. Meidan ei tarvinnut itse soutaa kanoottia, vaan meilla oli soutaja. Aina hanenkaan ei tarvinnut soutaa kun virta vei mukavasti mennessaan. Oli ihana kuunnella hiljaisuutta ja tuntui, etta kuuli omat ajatukset kunnolla ensi kertaa kolmeen kuukauteen.

Jokiajelu kanootilla kesti noin tunnin ja rantauduimme lahelle norsutalleja, mutta joen toiselle puolelle. Jaktoimme siita suoraan viidakkokavelylle. Ennen viidakkoom menoa saimme kuitenkin ohjeita, miten tulisi toimia, jos kohtaamme villielaimia. Jos kohtaisimme sarvikuonon, meidan pitaisi juosta siksaki, koska ne pystyvat juoksemaan vain suoraan tai sitten kiipeamaan puuhun tai menna ison puun taakse. Jos kohtaisimme villinorsun, pitaisi juosta, koska emme pystyisi kiipeamaan tarpeeksi nopeasti tarpeeksi isoon puuhun. Jos taas kohtaisimme muurahaiskarhun, se haluaisi todennakoisesti repia silmat paastamme ja sille pitaisi taputtaa kasia. Jos kohtaisimme tiikerin pitaisi seisahtua ja katsoa sita silmiin ja peraantya. Jos kohtaisimme minka tahansa elaimen, jolla on poikanen mukana, olisi se agressiivisempi ja pitaisi tehda namaste tervehdys ja toivoa parasta!

Nailla evailla lahdimme viidakkoon. Menimme osin polkuja pitkin, osin umpimetsassa. Lehtia oli paljon maassa ja ne kahisivat mukavasti. Emme juuri nahneet mitaan elamia, muutamaa lintua ja apinaa lukuunottamatta. Maistoimme joitain jannia marjoja, joissa oli iso kivi ja vahan syotavaa ja puiseva maku, mutta jotka olivat hammentavalla tavalla hyvia.

Viidakkokavelyn jalkeen meidan piti kahlata joen yli, otimme kengat ja sukat pois jalasta ja nostimme housun lahkeet. Vesi oli lamminta ja virtaus oli aika kova, mutta vetta oli vain polviin asti. Oli aivan mieletonta kahlata joen yli ja se on ollut ehka ainoa asia, jota olen taalla kaivannut, vesi! Nautin pienesta joen ylityksesta suunnattomasti ja naurettiin, etta tekisi kylla niin mieli menna uimaan. Ylittaessamme jokea alkoi aurinko laskemaan ja piti kiirehtia kenkia jalkaan, jotta ehtisi nakemaan laskun pellolle. Nopeasti aurinko humahti puiden taakse, aivan kuin joku olisi sen sinne narusta vetanyt.

Auringon laskun jalkeen kaveltiin takaisin hotellille ja siella meita odotti ruoka. Ruokana oli dal bhatia, se oli ihan hyvaa, mutta jalkiruuaksi tuotu paikallinen jogurtti hedelmilla vei kielen mennessaan. Ruuan jalkeen tilattiin iso kannu kaakaota ja pelattiin korttia, koska todettiin ettei pimeassa jaksa lahtea kavelemaan mihinkaan ja oli jotenkin niin lomalaisen laiska olo. Seuraavana aamuna odotti viela aikainen heratys.

Torstaina herattiin kuudelta, syotiin aamiainen ja lahdettiin seitsemalta katsomaan vauva elefantteja. Oltiin perilla hyvissa ajoin ja ehdittiin nahda muitakin elaimia, kuten pari kettua ja villisika seka joitain lintuja. Norsut tulivat metsasta kahdeksan aikaan. Ne oli viety sinne aamiaiselle jo viiden aikaan. Ne toivat mukanaan ruohoa. Nama norsut kuuluvat valtiolle, eivatka ne tee toita. Siella kasvatetaan vauvanorsuista isoja. Siella on vain aitinorsuja lastensa kanssa. Norsuja oli yhteensa ehka parikymmenta ja siella oli Nepalin ainoat norsu kaksoset ja maailmassa on vain yhdet toiset norsukaksoset niiden lisaksi. Kaksoset olivat kaksi vuotta vanhoja.

Ihmettelimme vauvoja jonkin aikaa ennen kuin suuntasimme jeepilla hotellille, missa maksoimme juomat ja otimme tavarat ja sitten olikin aika jo menna bussille. Loma oli mennyt todella nopeasti ja ensi kertaan jai odottamaan norsujen kanssa uiminen. Nyt oli bussissa onneksi hieman lampimampi, ei tarvinnut palella. Kotimatkan aikana tuli syotya viimeiset hapankorput, jotka maistuivat suorastaan taivaallisilta. Bussimatka kotiin meni nopeasti ja hyvin ilman suurempia jannitys momentteja. Nyt on enaa nelja yota jaljella hyisessa Kathmandun pakastimessa.