Annapurnan valloitus! osa 2

Keskiviikko aamuna herattiin 6 katselemaan auringon nousua Himalajan vuoriston ylle! Aika mahtava naky, kun auringon ensi sateet piirtyvat lumihuippuisen vuoren rinteille ja valoisuus lahtee laskeutumaan kohti laaksoa. Syotiin aamiainen, puuroa hedelmilla auringon paisteessa ulkona vuorten ymparoimina. Ennen lahtoa kaytiin pienessa museossa majapaikkamme vieressa. Siella oli pieneen huoneeseen keratty tavaroita, joita nepelailaiset ovat vuosisatoja kayttaneet arjessa ja joita vielakin on monissa kylissa kovassa kaytossa. Ei vuoristo kyliin ole mitaan teita, matkoista puhutaan tunneissa tai kuinka monen paivan matka jonnekin on. Ruoka ja muut tarvikkeet tuodaan muuleilla tai ihmiset kantavat ne kyliin. Ei ole mitaan toivoa paasta autolla tuomaan kyliin ruokia tai muita. Polut ovat liuskekivista rakennettuja hyvassa tapauksessa tai sitten vain kinttupolkuja.

Keskiviikon kavely urakka oli helpompi, oppaamme kuvasi maaston muotoja tekemalla kammenella aaltoilevaa liiketta. Suuria nousuja ei matkalla pitanyt tulla... Kavely aloitettiin noin yhdeksan aikaan ja aurinko helli meita lammollaan, ehka vahan liikaakin vaikka ei pida valittaa. Alkuun nakyi kylia matkalla, mutta pian sukellettiin satumetsaan, jossa lintujen ja muiden elainten aantely oli lahes korvia huumaavaa. Sademetsassa oli valilla lehmat tukkineet tien taysin ja siella oli paljon pienia puroja joiden yli oli hauska loikkia ja menna kivia pitkin. Ehti katsella maisemia kun oli tasaisempaa, eika kokoaikaa tarvinnut keskittya portaisiin. Ennen lounasta loysimme kuitenkin itsemme kapuamasta todella jyrkkia portaita. Ne kiemurtelivat sademetsan uumenissa kalliota ylos pain. Saavuttuamme lounas paikalle vihdoin, osa porukasta odotteli jo meita, mutta me tuulettelimme rauhassa voittoa maesta ennen kuin menimme tilaamaan ruuan!

Lounas ei ollut kovin hyva, nuudelipaistos oli ehka koko viikon huonoin, mutta silla jaksoi hyvin tunnin matkan yopymispaikkaamme. Satumetsassa vaellus jatkui ruuan jalkeen ja aloimme Kiiran kanssa kysella vastaan tulevilta ihmisilta aamua jarjestaytyneemmin mista he ovat. Aamupaivan aikana olimme tavanneet ihmisia jo USA:sta ja Italiasta. Aloimme keraamaan pienta listaa kansallisuuksista. Meilla oli vuorosanat hyvin hallussa ja otimme mairean hymyn kasvoille. "Hi, where are you from?" "Oh, really? We are from Finland!" Joskus jaatiin vaihtamaan muutama muukin sana vastaantulijoiden kanssa. Aina ei kylla uskallettu kysyakaan, koska toisilla oli sitruunan hapan ilme kasvoilla.. Lounaan jalkeen kaveltiin noin tunti ja juuri ennen kuin paastiin perille alkoi tihuttaa. Paastiin hotelille ja sade yltyi, meilla kavi todella hyva tuuri. Ihmettelimme, kun oli viela valoisaa tullessamme, koska kahtena ensimmaisena paivana olimme paasseet vasta hamaran tultua perille.

Tadapanissa saimme viikon parasta teeta, joka muistutti todella paljon glogia. Illalla seurasimme ukkosta joka valkehti ja jyrahteli alempana laaksossa vuorten valissa. Opetimme myos kantajille ja oppaalle suomea, opas osasi entuudestaan jo muutamia sanoja. Illalla menimme seuraamaan nepalilaista kansantanssia, joka jarjestettiin varainkeruu tarkoituksessa teiden kunnossa pitoon. Aluksi paikalliset tanssivat, mutta pian vieraitakin haettiin mukaan lattialle tanssimaan. Kaytiin koko porukka pyorahtelemassa musiikin tahtiin ja naurettiin lahes vedet silmissa. Nepalilaiset ovat aivan uskomattomia tanssijoita, heidan ruuminsa menivat niin taysin musiikin mukana, ettei omia silmiaan meinannut uskoa.

Torstain vastainen yo oli todella kylma. Vaikka minulla oli makuupussi, ei se auttanut vaan piti pukea todella paljon yoksi paalle. Kolmet housut, nelja paitaa, pipo ja lapaset seka villasukat. Kaikille ei taalla riittanyt huopia. Onneksi sain kuitenkin nukuttua hyvin. Aamulla noustiin katsomaan taas auringon nousua kuuden aikaan ja sen jalkeen aamiaiselle. Puuro ja hedelmat maistuivat raikkaassa vuoristoilmassa todella hyvalle. Kavelemaan lahdettiin kahdeksan aikaan. Heti alkuun oli luvassa pitka laskeutuminen ja sen jalkeen nousua lounaaseen asti. Olimme oppineet jo oppaamme Kajin kasimerkeista, etta aaltomainen kadenliike saattoi kuvata mita vain. Myos hanen arviot ajastaan olivat kannustavia. Eivat ne aina paikkaansa pitaneet, mutta motivaatio pysyi.

Ihmettelin ennen lounasta, miten portaiden nousu voi tuntua taas niin vaikealta. Paljon vaikeammalta kuin edellisena paivana ja tuntuu, etta puuskuttaa kuin hoyryveturi. Nousuun antoi oman savayksen viela ystavamme muulit, jotka tulivat meita vastaan aina hankalimmissa kohdissa niin, etta jouduimme Kiiran kanssa menemaan rinteen puskiin kepin varassa pois muulien tielta. Nousun jalkeen puuskutuksen ja nousun rankkuuden syykin selvisi, myos se miksi oli niin paljon kylmempi. Olimme nousseet 3103m. Deuralissa, joka sijaitsi 3103m korkeudessa soimme lounaan, otin Dhal Bhatia ja masala tee maistui kylla ruuan jalkeen hyvalle, tai ehka se johtui vain teen lampoisyydesta. Lounaan jalkeen nousua oli viela hetki enne kuin tulimme vuoren harjaanteelle, joka muistutti rollimetsaa.

Vuoren harjanteella kavellessa alkoi pilvia kertya ja maisemat eivat nakyneet kunnolla, mutta usvaisuus teki metsassa kavelysta todella mahtavan elamyksen. Olimme taysin pilvessa! Harjanteelta alkoi loiva lasku 2800m korkeuteen, jossa viettaisimme seuraavan yon eli Ghorepanin kylassa. Hotelli siella oli hienoin ja lansimaisin koko reittimme varrella ja illalla pystyimme kuivattamaan paitoja ja sukkia kaminan aarella. Ilta sujui nopeasti, vaikka olimme olleet jo kolmen aikaan perilla. Pelailimme korttia ja soimme hyvin seka nautimme omenapiirakan palan puolen valin ylityksen kunniaksi. Illalla menimme aikaisin nukkumaan, koska perjantai aamuna odotti todella aikainen heratys.

Perjantai aamuna herasimme 4.30, puimme vaatteet paalle, otettiin kamerat ja vesipullot mukaan ja lahdettiin viidelta kapuamaan kohti Poon Hillia, joka on 3210m korkeudessa. Aamulla pimeassa taskulamppujen valossa lahti kulkue kohti huippua, tuli mieleen paasiais- tai joulukulkue. Oma otsalamppuni sanoi tietenkin juuri talla kriittisella hetkella sopimuksensa irti, mutta onneksi selvisin ilman suurempia kompastuksia. Aamuun tuollainen 400m nousu ennen aamiaista tuntui aika raskaalle, mutta oli se sen arvoista, vaikka tama oli sitten se ainoa aamu, kun emme nahneet kunnon auringon nousua, koska oli pilvista. Joimme kuitenkin aamuteet siella ja pilvien raoista naimme osan vuorista. Ja nyt on jotain miksi menna viela uudestaan sinne!

Palloillimme hetken, otimme kuvia ja lahdimme alaspain kohti hotellia syomaan aamiaista. Hunaja pannukakut maistuivat kylla niin hyvilta aamuisen kavelylenkin jalkeen. Ulkona oli viela ollut aika kylma, joten oli kiva lammitella kaminan edessa aamiaista odotellessa. Kavely urakan alaspain aloitimme ennen yhdeksaa. Tiedossa oli pelkkaa laskeutumista koko paiva, pienia nousuja oli valilla, mutta ne eivat juuri missaan tuntuneet. Itsella riitti energiaa, kun suunta oli alaspain. Jaloissa tuntui yllattavan vahan edellisten paivien kavely. Pohekeita vahan kiristi ja reidet olivat vahan kipeat, mutta paljon vahemman kuin odotin. Lounas syotiin ennen Ulleria, josta oli mukavat maisemat alas laaksoon ja ylos vuorille.

Lounaan jalkeen alkoikin paivan kovin urakka portaissa alaspain. Alkuun tuntui, etta eihan tassa mitaan ja hyvin menee, mutta huomasi etta jalat vasyvat aivan toisella tavalla alaspain mennessa. Valilla pidettiin valokuvaus taukoja ja tuntui etta oli oikein mallikuvaukset menossa kun maisemat olivat niin upeat ja asentoja vaihdeltiin parhaan kuvakulman loytamiseksi! Vihdoin portaiden loputtua ylitimme kaksi riippusiltaa isojen jokien yli ennen Tikhe Dungaa, joka oli viimeinen yopymispaikkamme. Kaksi kantajaamme olivat lahteneet lounaalta ennen meita ja nauroimme heidan varmaan juosseen perille. Naimme heidat seuraavan kerran kun tulimme Tikhe Dungaan ja he toivottivat meidat hymyssa suin tervetulleiksi.

Tikhe Dungassa oli koko reissun paras suihku ja oli mukava paasta lampoiseen suihkuun. Ruoka oli taas hyvaa ja vietimme viimeista iltaa kaikki yhdessa pelaten korttia ja Kaji oppaamme seka kantajamme piirtelivat paivakirjoihimme muistoja meille. Olimme kertoneet, etta meilla on nepalilaiset nimet ja heista oli hauska kayttaa niita. Oli aika haikea lahtea nukkumaan, kun tiesi etta seuraavana paivana oli enaa nelja tuntia kavelya jaljella. Olimme kuitenkin kutsuneet heidat kaikki meidan kanssamme illalliselle seuraavana paivana Pokharassa. Viimeinen yo ei ollut onneksi niin kylma kuin muutama edellinen ja taalla nukuimme kaikki tytot vieri vieressa yhdistetyissa sangyissa.

Viiemisena aamuna otin aamiaiseksi tiibetilaista leipaa, samaa kuin ensimmaisena aamuna, koska se oli ehdottomasti paras aamiainen. Kavelemaan lahdettiin hieman ennen kahdeksaa. Jatkettiin Kiiran kanssa vastaantulijoilta viela kyselya, koska halusimme loytaa edes yhden ruotsalaisen. Puolen tunnin kavelyn jalkeen kysyttiin taas erailta nuorilta miehilta englanniksi mista he ovat ja he vastasivat "from Finland". "Oikeesti?". "No voi perkele" totesivat pojat. He olivat Kokemaelta ja aloittamassa trekkaustaan. Ruotsalaisia ei matkan aikana kohdattu, tanskalaisia ja suomalaisia kylla.

Lounaspaikka oli Birethantissa ja ilmassa oli haikeutta ja levottomuutta ja vitsailua. Syotiin tavallista pidemapaan, koska meilla oli enaa puolen tunnnin kavely ennen kuin tulisimme Nayapuliin, jossa kyyti odotti meita takaisin Pokharaan. Viimeisella check pointilla noin 10-15 minuuttia ennen maaranpaata, paatimme Kiiran ja Estherin kanssa kokeilla rinkkojen kantoa! Se oli hauskaa ja kantajamme leikkivat nepalilaisia turisteja! Kylla heilla on ollut ihan uskomaton urakka kantaa kahta rinkkaa tai reppua koko matka kaikki ne portaat ylos ja alas. Aivan uskomatonta. Kyllahan sita rinkkaa tasaisella kantoi ja vitsailtiin Kiiran kanssa chocolate powerista Gangalle ja Sujanille, jotka olivat puhuneet koko viikon Dal bhat powerista.

Kun paastiin Nayapuliin odotettiin, etta osa porukasta olisi mennyt jo edelta, mutta he olivatkin kulkeneet jossain kohtaan harhaan. Ensin Kaji ja yksi kantajista, Durka lahtivat etsimaan heita. He eivat loytaneet, seuraavaksi nuoremmat kantajat Ganga ja Sujan lahtivat etsimaan heita ja vihdoin tunnin odottelun ja etsinnan jalkeen loydettiin heidat. Ohjeissa oli tullut joku vaarin kasitys ja he olivat kulkeneet harhaan. Ikava lopetus mukavalle viikolle, mutta onneksi he loytyivat. Kotimatka Pokharaan kesti noin puolitoista tuntia. Se meni aika vasyneissa tunnelmissa.

Tultuamme guest houselle Pokharassa kaytiin pika suihkussa ja suunnattiin Estherin, Annan ja Even kanssa hierontaan! Tuntui niin mahtavalle viikon kavelyn jalkeen, kun lihakset hierottiin kunnolla. Tunnin kokovartalo hieronta maksoi 1000rs. Hieronnan jalkeen mentiin syomaan yhdessa koko porukka ravintolaan, koska halusimme tarjota oppaalle ja kantajille illallisen kiitokseksi. Ilta oli todella mukava, vaikkakin hieman haikea, koska meista oli muodostunut yllattavan tiivis porukka viikon aikana. Ei olisi ollut samanlainen viikko, jos olisi ollut eri kantajat tai eri opas.