Elama Nepalissa on todellakin siis erilaista kuin Suomessa. Se on varmaan tullut jo ilmi aikaisemmistakin kirjotuksista, mutta pienia ajatuksia yleisesti kulttuurista tulee tassa.
Talla viikolla minulle selvisi, etta vaikka busseista huudetaan minne se on menossa, niin se pysaytetaan suht samalla tavalla kuin Suomessa, mutta rannetta heilutellaan samalla. Taalla on bussipysakkeja, mutta usein miten moni nayttaa seisovan vain tien reunassa ja siita heiluttaa kattaan ja pysayttaa bussin. Busseilla on varmaan joku suuntaa antava aikataulu, mutta usein tuntuu, etta bussi odottaa sen aikaa, etta se on taysi ja lahtee vasta sitten. Olin kuvitellut, etta bussien katolla matkustaminen on yleisempaa, mutta yllattavan vahan sita nakee meidan paikallisbusseissa. Paikallisbusseihin ei osteta lippua, maksetan vain raha kun jaa pois kyydista tai rahastaja keraa rahat jos bussi pysahtyy esimerkikis ruuhkaan tai liikennevaloihin.
Liikennevaloja taalla ei juurikaan nae. Kathmandun keskustassa on muutamia kohtia joissa on valo-ohjaus ja yhdet jalankulkijoiden valot olen bongannut vasta koko matkan aikana. Nekin tuntui olevan vain suuntaa antavat, kuten autoteiden kaista maalaukset. Autoja voi hyvin menna rinnan niin monta kuin mahtuu ja moottoripyorat tietenkin puikkelehtivat pienimmastakin mahdollisesta valista. Tama on todella moottoripyorien luvattu maa. Se on nappara ja kettera monikayttoinen kulkuneuvo, jolla paasee melkein paikkaan kuin paikkaan. Siina voi kuljettaa lahes mita vain, sivuilla nakee usein etupyoran takana telineet, joihin voi ripustaa vaikka kauppakassit tai roskapussit. On allistyttavaa minkalaisia kuormia polku- tai moottoripyoralla taalla kuskataan. Ei ole mitenkaan kummallinen naky, etta kyydissa on isa, aiti ja lapsi. Parhaimmillaan olen nahnyt kolme aikuista miesta yhden moottoripyoran kyydissa ja tietenkin vain kuskilla on kypara. Edes lapsilla ei ole kyparia, vaikka he olisivat kyydissa. Yhdella lapsella olen tainnut kyparan nahda.
Liikennetta on usein ohjaamassa poliiseja, yllattavan paljon myos naispoliiseja nakee. Heilla on kaikilla kasvoilla kankainen hengitysuoja, jollaisia monella nakee myos kaupungilla saasteiden takia. Siella he seisovat liikenteen keskella tai korokkeella viheltelemassa pilliin ja yrittavat ohjata liikennetta parhaansa mukaan. Se on hallittua kaaosta! Yhden kerran olen nahnyt, etta poliisi tutkii moottoripyorailijan ajokorttia, moni tuntuu loytaneen omansa muropaketista. Taalla vaikuttaa sanonta "ei silla kortilla ajeta" aika todelta. Eilen olin bussissa, jonka poliisi pysaytti ja taisi antaa sakot kuskille, en todella tieda mista hyvasta. Kenties bussi oli pysahtynyt jossain vaarassa kohtaa tai jotain, mutta kovasti he keskustelivat ja poliisi naytti lykkaavan jonkun lapun kuskille. Minusta kyydissa ei ollut mitaan tavallisuudesta poikkeavaa. Poliiseja ja vartioita nakee katukuvassa yllattavan paljon. Vartioita on jokaisen pankin ja automaatin edessa vartioimassa. Sotilaat pitavat iltaisin tiesulkuja ja tutkivat keita taksiseissa esimerkiksi on.
Yhtena paivana nain tyomatkalla sotilaiden marssiharjoitukset. He kavelivat kadulla kaikki varusteet paalla auringon porottaessa. Heidan takanaan kaveli joku isompi pomo heilutellen metrin mittaista kepakkoa. Voi vain kuvitella mita niskuroijille kay tai jos ei jaksa enaa jatkaa. Toisena paivana iltapaivalla ruuhka-aikaan meni autojen valista sotilaiden hevosmarssi. Varmaan parikymmenta sotilasta ratsasti iltapaiva ruuhkan keskella aivan kuin ei mitaan. Se tuntui oudolta jopa tanne.
Apinoita olen pari kertaa nahnyt kaduilla, mutta muuten niita ei ole juurikaan nakynyt muualla kuin apinatemppelilla. Katukoirat eivat kiinnittaneet apinoihin mitaan huomiota, toisin kuin olin odottanut. Koirat tuntuvat olevan paivalla muutenkin taysin flegmaattisia, mutta yolla konsertoivat ja pitavat elamaa sitakin enemman! Onneksi on korvatulpat. Ihmisten koiriin suhtautuminen on hyvin negatiivista taalla. Ja ovathan ne taalla varmasti riesa monelle, koska niita on todella paljon, mutta silti tekee todella pahaa nahda niin paljon huonossa kunnossa olevia koiria, joita viela kohdellaan huonosti heittelemalla tai lyomalla niita. Jo lapset oppivat tavan ja heittelevat koiria joskus ihan vain huvikseen. Todella harvalla on lemmikkina koira, muttamia olen nahnyt joilla on kaulapanta tai jotkut taluttavat koiraa. Niiden maaran voi laskea sormilla.
It's a mistake!- on muodostunut kuvaamaan kaikkea vahan outoa taalla. Kaikki alkoi siita kun kavimme ostamassa jogurttia alakerran kaupastamme ja yritimme katsoa purkeista, missa on sokeria ja missa ei. Loysimme yhden purkin, jossa oli merkinta etta siina ei ole sokeria. Myyja kuitenkin oli seurannut tutkimistamme ja tuli luoksemme ja osoitti purkin kylkea ja sanoi "It's a mistake". Eli purkissa oli joku virhe ja jogurtissa on sokeria. Nauroimme hammentyneina ja epauskoisina asialle, mutta kylla se maistui sille, etta sokeria on vahan lisatty, vaikka purkki muuta ilmoittaa ja vertasimme sita edelliseen ostamaame jogurttiin.
Aamiaisemme on joka paiva lahes samanlainen, keitamme puuroa, syomme myslia jajogurttia, hedelmia ja paahtoleipaa hillolla, voilla tai nutellalla. Lisaksi meilla on teeta ja kahvia. Paiva on mukava aloittaa kunnon aamiaisella yhdessa ilman kiiretta. Onneksi suurin osa meista menee sen verran myohempaan harjoitteluun, etta pystymme yhdessa syomaan aamiaisen. Iltaisin kun menemme ulos syomaan on ruokalistojen tutkiminen yleensa tarjoilijan paanvaiva, kun kyselemme kaikista ruuista mita niissa on. Harvoin saamme mitaan kunnon vastauksia ja otamme arpomalla ruokia. Usein olemme onneksi osuneet hyviin vaihtoehtoihin. Kerran kylla Anna tilasi ranskalaisen sipulikeiton, jossa ei ollut sipulia, mutta pekonia ja paistettu kananmuna sielta loytyi. Ei siina auttanut todeta muuta kuin It's a mistake ja ottaa uusi keitto. Sen verran epailyttavalta tuotos naytti ja tarjoilija yritti vakuutella, etta kylla tama on sita sipulikeittoa. Joskus joku ruoka jaa tilauksen ulkopuolelle eika tule ollenkaan, mutta laskuun saattaa silti ilmestya tama ruoka. Onneksi niita kertoja ei ole ollut montaa. Yllattavan monessa paikassa tarjoilija kirjoittaa tilauksen lautasliinalle, joten ei ehka ihmekaan. Laskujen maksusta olemme tehneet jo lahes taidetta, koska taalla ei ole kuin kerran tainnut saada laskun tilattua erikseen. Muuten ne on ovat kylla eriteltyina, mutta yhdella paperilla, jossa on loppusumma ja verot ja tipit lisattyina.
Turvavoihin ei taalla juurikaan tormaa. Taksiin on ihan normaalia, jos ahtautuu viisi ihmista pienen suzukiin. Puten paastamme eteen ja me tytot ahatudutaan taakse. Viela siina tilaa jaa ja viisikin mahtuu hyvin takapenkille. Ei taalla siita poliisit tai ketkaan huomauta tai pysayta. Sotilaatkin tiesuluilla vain katsovat vahan naamoja ja antavat sen jalkeen menna. Vaikka kylla alkuun sotilaiden pysaytykset tuntuivat oudoilta ja heilla kun on aina jotkut hullun isot aseet kivaarit tms kadessa. Seka paivalla etta illlalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti