Perjantai iltana lahdettiin viikonlopun alun kunniaksi vahan hienompaan ravintolaan syomaan. Me tytot puettiin pari viikkoa sitten teettamamme kurthat paalle ja Putte totesi, etta hanella on todella alipukeutunut olo seurassamme. Kurthat ovat todella juhlallisen nakoisia, vaikka naiset kayttavat niita taalla arkiasuina. Monet kurthakankaat ovat todella natisti koristeltuja. Kurthaan kuuluu housut, pitkahko paita sivuhalkioilla ja huivi. Kurthan kanssa naiset kayttavat paljon yhteen sopivia koruja taalla. Kurthan teettaminen ei taalla paljoa maksa, suurin osa hinnasta maaraytyy kankaan mukaan. Oli mahtava pitaa vaatetta, joka oli tehty mittatilaustyona. Kenkien kanssa meinasi tulla pieni ongelma, kun ei oikein varannut juhlakenkia mukaan. Toisaalta naiset taalla kayttavat kurthan kanssa kenkia kuin kenkia. He saattavat lahtea lenkkarit jalassa ja kurtha paalla kavelylle, se on hieman koominen yhtalo. Syotiin hyvin ja jaatiin viela kuuntelemaan live musiikkia ravintolan ulkopuutarhaan. Vahan alkoi viilea tulla illan mittaa, mutta onneksi kurthan huivi lammitti neuleen kanssa. Ravintolan hintataso oli hieman korkeampi, mutta ei mitaan verrattuna mita Suomessa olisi mennyt samantyyppisessa ravintolassa.
Lauantaina paatimme lahtea koko porukalla leffaan, itse olen kaynyt kerran jo leffassa katsomassa Bollywood plajayksen. Oli kuitenkin kiva menna meidan porukalla leffaan. Talla kertaa elokuvasta ymmarsi enemman, koska se sijoittui Australiaan, vaikka oli Bollywood tuotantoa. Elokuviin maksoi noin 3euroa! Elokuva teatteri oli sama, kuin jossa olimme Estherin kanssa kayneet. Se sijaitsee keskustassa todella lansimaisen kauppakeskuksen yhteydessa. Ei kylla juurikaan huvittanut kierrella kauppakeskuksessa, se oli jotenkin niin rikkaille ihmisille suunnattu. Ulkopuolella oli joitain koyhia tyttoja, jotka yrittivat myyda rypistyneita postikortteja tai pyysivat rahaa muuten. Katulapsiin ja kerjalaisiin on valilla todella vaikea suhtautua, koska heita on niin paljon taalla. Itseaan on pitanyt kovettaa, koska muuten ei jaksaisi.
Elokuvan jalkeen mentiin Thameliin lounaalle ja shoppailemaan. Siella liikkuu vaikka minkalaista porukkaa ja kaupustelijaa, mutta porukassa on mukava kulkea. Valilla shoppailu intoa laskee paljon se, kun kaikesta pitaisi tinkia ja vaantaa hinnasta. Mutta toisaalta kun paasee vauhtiin, niin huomaa miten on siinakin kehittynyt. Menin samaan kauppaan, mista ostin ensimmaisella viikolla housut, joista maksoin 500 rupiaa, nyt sain puhuttua iselleni kahdet samanlaiset housut ja niiden yhteishinnaksi 550 rupiaa! Ostettiin Annan kanssa myos minirinkat vaellusta varten. North Facen reput maksoivat n. 9 euroa. Kaytiin kaupoissa ja valilla istuttiin bareissa, tutustuttiin kahteen amerikkalaiseen mieheen, jotka ovat tulleet tekemaan humanitaarista tyota tanne. Heilla ei ollut lainkaan "me tiedamme parhaiten" asennetta, vaan kertoivat aika noyrasti mita he ovat tulleet tekemaan. Jokin aika sitten Kathmanduun on tullut uusi poliisipaallikko, jolla on hyvin tiukka linja yoelaman suhteen. Kaikki baarit yhta tai kahta lukuunottamatta menevat kiinni puolelta oin. Koko Thamel ja Kathamndu hiljenee taysin.
Sunnuntaina paatimme tehda paiva retken Pataniin ja menna tutustumaan Patanin Durbar Squareen. Eli vanhaan temppelialueeseen, joka on maailman perintolistalla. ALue on suuri ja siella on paljon erilaisia temppeleita ja museoita. Emme ottaneet talla kertaa opasta, koska Evella oli harkkapaiva poikkeuksellisesti. Kieretelimme aluetta kartan kanssa ja kaukaisimman temppelin pihalla oli kaynnissa hindulainen haaseremonia. Seka morsian etta sulhanen nayttivat hyvin vakavilta, kumpikaan ei hymyillyt tai nayttanyt onneaan ilmeilla. Seurasimme seremoniaa hetken aikaa, ihmettelimme sen pitopaikkaa temppelialueen yhdessa nurkkauksessa ulkona. Ei sisalla missaan temppelissa. Taalla avioliiton merkiksi mies antaa naiselle helmikaulanauhan, ei sormusta. Moniin temppeleihin oli paasykielletty muilta kuin hinduilta, mutta hienon nakoisia ne oli ulospain jo! Monessa on niin hienoja kasintehtyja yksityiskohtia, ettei meinaa uskoa jonkun ihmisen niita tehneen. Kaytiin lounaalla kattoravintolassa, josta naki temppelialueen yli. Kattoravintolat ovat kylla upeita taalla, koska niista maisemat ovat uskomattomia usein. Lounaan jalkeen mentiin torille katselemaan turisti tavaroita, kuten koruja, veitsia, rukouskulhoja seka muita koriste-esineita. Hieroin pitkaan kauppaa eraan myyjan kanssa rukouskulhosta ja han opetti minua soittamaan sita. Han takasi, etta kulhosta lahtee aani ikuisesti, koska sita ei ole maalattu, voi olla etta huijattiin, mutta opinpahan soittamaan kulhoa ja itselleni jai hyva mieli. Viereiselle kauppiaalle ei sita myota jaanyt hyva mieli. Han seurasi minua ja sanoi, etta jos en osta tulee huonoa onnea, koska olin kysynyt hintaa. Han ei tuntunut ymmartavan, etta minulla on oikeus kysella hintoja ja olla ostamatta.. Taalla kovasti kaikki myyjat yrittavat vedota siihen, etta kauppa ei ole kaynyt ja on ollut todella hiljaista. Varmasti se on joissain tapauksissa tottakin, mutta...
Maanantaina alkoi viikko taas harjoittelussa. Paiva oli rento, ei ollut mitaan erikoista opetusta, lapset saivat piirtaa ja leikkia, koska Dashain eli hindujen juhla on alkamassa. Lapsia oli muutenkin tavallista vahemman paikalla, koska moni lahtee maaseudulle sukulaisten luo. Kaikki paikat siistitaan ja siivotaan, jopa katukuva on siistiytynyt ennen Dahainia. Dashain aikana hindut uhraavat elaimia kotonaan tai vievat ne uhrattaviksi.
Yleisia huomitoita taalta taas. En muista taysin, mita olen kertonut joten pahoittelen jos tulee asioita kahteen kertaan. Taalla on siis hyvin polyista ja saasteista, mutta silti monet liha ja kalakaupat sijaitsevat tien vieressa ja lihat ja kalat ovat kuumuudessa koko paivan. Ei ole mitaan kylmasailytyksia monessakaan paikassa. Usein viela karpasia porraa lihojen ymparilla. Kanat nokottavat poydalla ketarat kohti kattoa ja vuohen ruho roikkuu katosta tai on poydalla ilman paata juuri nyljettyna. Muutaman kerran olen kavellyt ohi kun vuohta on nyljetty ja se on allottava naky!
Ensi nakemalta voisi kuvitella, etta Nepali on taynna homoja. Monet miehet kavelevat kasikadessa tai kasi toisen harteilla. Se on kuitenkin ystavyyden merkki taalla. Naiset eivat osoita ystavyytta toisilleen yhta nakyvasti kuin miehet keskenaan. Saati sitten seurustelevat parit. Yhtaan kertaa en ole tainnut nahda kenenkaan suutelevan taalla! Arkiviikko on kuuden paivan mittainen, seka koulu etta tyoviikko. Vain lauantai on vapaapaiva. Muutenkin paivat, joita he tuntuvat tekevan vaikuttavat todella pitkilta. Jos sinulla on yritys tai kauppa, on sita pyoritettava pitkaa paivaa. Pimeaa taalla tulee illalla yllattavan aikaisin, jo kuuden jalkeen tarvitsee taskulamppua, jottei kompastu ulkona.
Paivisin on viela melkein +30 astetta, illat ovat jo hieman viilentyneet. Silti paivalla nakee ihmisia toppatakkeja paalla tai vahintaan neule ylla. Itse on T-paidassa ja hiki virtaa. Ehka se vain sitten tuntuu niin kylmalta nyt, jos viela kuukausi sitten on ollut paljon lampoisempi. Asia joka pistaa silmaan taalla on ihmisten syljeskely. Se on aivan luonnollista seka miehille etta naisille. Kadulla kun kavelee kuulee usein takanaan tai sivulla epamiellyttavaa rakimista ja kohta klimppi lentaa. Lapset ja naiset eivat todellakaan jaa rakimisessa miehille. Ja harjoittelussa olen huomannut, etta jos lapsi oikein suuttuu niin han helposti sylkaisee toisen paalle.
Lasten silmat on usein meikattu mustalla kajaalilla. Pitkaan luulin, etta se liittyy tuleviin juhlallisuuksiin. Se liittyy kylla hindukulttuuriin, mutta ne meikataan, koska ajatellaan paholaisten ja pahojen henkien menevan lapseen silmien kautta ja ottavan sitten sielun haltuun. Mustat kajaalit estavat pahoja henkia huomaamasta silmia tai menemasta niihin. Lastenvaunuja taalla ei ole varmaan yksiakaan nakynyt. Toisaalta ne olisivat todella epakaytannolliset. Bussiin ei olisi mitaan toivoa paasta niiden kanssa ja kadutkin on niin huonossa kunnossa, etta vaunuja pitaisi kantaa tai nostaa todella usein. Jos aiti tulee pienen lapsen kanssa bussiin, lapsi annetaan usein jollekin istuvalle matkustajalle syliin. Se on taysin luonnollinen tilanne molemmille ja harvoin on nahnyt lapsen vierastavan tilannetta. Eilen aamulla kun eras aiti poistui bussista ja hanen lapsi oli eraan matkustajan sylissa, otti rahastaja lapsen ikkunan kautta ulos ja antoi aidille. Jos joku nainen tulee aivan pienen sylivauvan kanssa bussiin, yritetaan hanet paastaa istumaan. Se ei ole mikaan helpoin tehtava bussissa, jossa ei muutenkaan paase liikkumaan.
Nepalin lipun kaytosta on pakko viela mainita, koska suomalaisena tuntuu todella oudolta saannokset, jotka sita koskevat. Nepalin lippua ei saa pitaa muualla kuin hallituksen rakennuksissa tai paikoissa. Yksityis henkilo ei saa pitaa lippua esilla kotinsa ulkopuolella. Yritin kysya, mista tama johtuu, mutta vastauksena oli etta se on vain saanto. Tuntuu todella kummalle, ettei oman maan lippua saa pitaa esilla, eika kunnioittaa omaa maataan sita kautta. Siihen tietenkin voi liittya viime vuosien levottomuudet, mutta silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti