Sunnuntaina herattiin viela rauhallisessa Pokharassa. Yon oli taas pystynyt nukkumaan ilman korvatulppia, toisin kuin Kathmandussa. Syotiin aamiainen hotellilla ja kahdeksaksi suunnatttiin jo bussille, joka veisi meidat Kathmanduun. Antti, joka oli meidan mukana vaeltamassa palaisi vasta myohemmin paivalla lahtevalla bussilla Damauliin, jossa han on Miikan kanssa tehnyt harjoittelua. Saatiin talla kertaa aivan edesta paikat, oli paljon mukavampaa mutkaisilla teilla nahda etuikkunasta ulos. Matka meni kutakuinkin musiikkia kuunnellessa ja Hide and seek-suklaakekseja popsiessa. Lounas syotiin samassa paikassa kuin Pokharaan tullessa, seisovan poydan valikoima oli kattava ja vatsa tuli tayteen. Emme menneet keskustaan asti, vaan hyppasimme ennen sita ulos ja otimme kaksi taksia, jotka vei meidat suoremmin kotiin.
Tuntui todella oudolta palata guest houselle, josta olimme olleet poissa vain viikon, mutta se tuntui kuukaudelta. Pokharan rauhallisuus, ihanat jarvimaisemat ja mahtava vaellusviikko olivat tosiaan takana. Repusta meni kaikki vaatteet suoraan likapyykkiin, hyvin yllattavaa, mutta onneksi kotona meita odotti puhtaat lakanat, kun taloudenhoitajamme oli kaynyt pesemassa ne meidan poissa ollessamme. Jos en ole aikaisemmin maininnut, meilla tosiaan on taloudenhoitaja, joka kay noin joka toinen paiva siivoamassa, pesemassa pyykit ja tiskit. Tuntuu todella oudolle, kun ei itse tarvitse siivota ja pyykit jattaa vain pesuhuoneeseen ja seuraavaksi hakee ne katolta kuivumasta.
Illalla lahdettiin syomaan, kun jaakaapissa ei ollut kuin valo ja homeinen voi odottamassa. Samalla reissulla kaytiin kylla korjaamassa tilanne.. Matkalla Jawalakheliin Eve sai puhelun ja ihmettelimme, kuinka han meni niin vakavaksi. Antti soitti ja kertoi heidan joutuneen onnettomuuteen paikkallisbussin tiputtua 50m alas rotkoon. Han oli selvinnyt potkaisemalla ikkunan rikki ja hypannyt siita ulos, mutta Miika oli jaanyt bussiin pudotuksen ajaksi. Antti oli selvinnyt pelkilla ruhjeilla ja lahtenyt rinnetta alas bussin peraan. Miika ja muut matkustajat olivat kuin ihmeen kaupalla selvinneet ja paasseet ulos bussista. Miikalla oli iso ja syva haava kadessa, johon Antti antoi rinkastaan loytyneilla villasukilla ensiapua sitomalla haavan. Kun Antti soitti, oli Miika leikkauksessa ja Antti paassyt pois sairaalasta. Karmea lopetus lomaviikolle. Ilta meni jarkyttyneissa tunnelmissa, mutta onneksi molemmat pojat selvisivat hengissa!
Maanantai meilla oli onneksi viela vapaa, olisi ollut todella karua menna toihin edellisen illan uutisten saattelemana. Lahdettiin aamusta Thameliin, jossa tavattiin Esther, joka esitteli meidat tuttavalleen Rajille, joka jarjestaa matkoja, omistaa kahvilan ja hieronta paikan. Kaytiin ensin Annan ja Even kanssa hieronnassa ja sen jalkeen tavattiin Raj, jonka kautta varattiin matka luonnonpuistoon Chitwanaan joulukuulle. Kierreltiin Thamelissa jonkun aikaa ja kaytiin varaamassa liput seuraavalle sunnuntaille benji hyppyyn ja swingiin. Paiva meni nopeasti ja illalla oli outoa menna nukkumaan, kun tiesi toiden taas jatkuvan seuraavana paivana. KAthmandun melu ja saasteet arsyttivat jo heti tullessa ja iltaisin on taas pakko laittaa korvatulpat, kun koirat aloittavat ulvontansa aina samaan aikaan kun pitaisi menna nukkumaan. Ei tietoakaan Pokharan rauhallisuudesta.
Tiistaina arki alkoi normaalisti, en meinannut mahtua aamulla bussiin, jouduin alamaen roikkumaan jalat ja kadet bussin sisapuolella, muuten ulkona. Positiivista kuitenkin oli ettei siina haissut hiki niin pahasti. Sanga-Sangaihin oli mukava palata ja lapset olivat iloisia ja innoissaan. Kaikki eivat vielakaan ollut paikalla, koska ovat todennakoisesti viela omissa kylissaan kaymassa, kun juhlakausi viela jatkuu. Lapset tuntuivat olevan levottomampia, ehka pitkan vapaan takia, mutta he eivat oikein jaksaneet keskittya mihinkaan. On myos hankalaa, kun heilla oli ollut jo kai muutama paiva koulua ja en tieda mita he silloin olivat tehneet ja koko edellisen viikon ennen vapaita olin ollut pienempien kanssa, joten olin itsekin aika pihalla kaikesta. Viikon aikana paasin kuitenkin rytmiin lasten kanssa ja kerrattiin aikaisemmin opeteltuja asioita seka opeteltiin kysymaan toisen nimea ja vastaamaan siihen.
Torstaina koulussa vieraili kaksi ukrainalaista naista, he tulivat kai vain tutustumaan, mutta palahtivat kesken tunnin ja sen jalkeen ei kylla loppu paivasta tullut yhtaan mitaan. Lapset menevat ihan sekaisin kun nakevat kameran ja naiset halusivat poseerata lasten kanssa ja ottaa kuvia. He myos kyselivat mita lapset osaavat ja kyselivat lapsilta asioita. Lapset olivat innoissaan, mutta kun naiset lahtivat toimistoon oli ihan turha yrittaa saada lapsia enaa keskittymaan kunnolla mihinkaan. Autrinko myos paistaa iltapaivisin luokkaan todella kuumasti ja aiheuttaa sekin levottomuutta ja uneliaisuutta. Valilla joku saattaa vain alkaa pilkkimaan tunnilla.
Perjantaina Anna oli mukanani tutustumassa harjoittelupaikkaani. Perjantait ovat aina mukavia, kun lapset saavat pelailla ja leikkia. En ole kuitenkaan viela taysin selvilla perjantain kulusta, koska se on joka kerta ollut erilainen. Nytkin kysyin Robinalta, mita teemme ensin ja han sanoi jotain kotitehtavista. Yritin kysya, mutta joko han ei ymmarra tai ei uskalla sanoa, koska kohauttelee olkapaitaan ja sanoo "as you wish". Tarkistin lasten kotitehtavat ja katsoin, etta Robina antoi jotain kopioitaa jollekin lapsista, joten seurasin. Jossain vaiheessa mietin, etta eiko tanaan olekaan perjantai, kun vain jatkettiin. Robina oli ottanut vilkkaimmat kanssaan toimistoon tyoskentelemaan ja kun menin kysymaan hanelta, eiko olisi aika antaa lasten jo leikkia, niin loysin hanet hassuttelemasta lasten kanssa. Johtopaatoksena tasta oletin, etta on. Paatin yrittaa opettaa lapsille leijonaa ma metsastan viela ennen leikin alkua ja pyysin Robinaa kaantamaan. Piirsin taululle paapiirtein leikin kulun, mutta en tieda eiko Robina ymmartanyt minua tai mita han sanoi lapsille, mutta lapset eivat oikein tajunneet, etta heidan pitaa toistaa. Josasin vaiheessa he tajusivat, mutta heilla meni varmasti aika ohi mita leikissa oli "tarinana", koska tulkkaus puuttui aika lailla kokonaan loppujen lopuksi. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa ja lapsia nauratti kovasti.
Kun peliaika alkoi, pelasin kolmen tyton kanssa nepalilaista lautapelia. Aina kun aikuinen on mukana peli menee sujuvammin, mutta jos siiryy edes sivusta seuraajaksi, joutuu alkaa ratkomaan riitoja ja pitaa olla koko ajan ajatukset pelissa. Pitaa yrittaa kuunnella lasten aanensavyista ja elkeista mika on riidan aihe ja se on yllattavan vaikeaa. Muut aikuiset olivat toimistosa, mika tuntui aika hassulta. Hyvin paivasta kuitenkin selvisin ja toivottavasti en taysin epaoikeudenmukainen ollut, kun kielimuuri oli taas aika valtava.
Talla viikolla ollaan iltaisin kayty vain syomassa ja istumassa jossain, ei olla oikein mitaan kunnollista tehty. Parina iltana vain mentiin vain todella aikaisin nukkumaan, koska oli univelkaakin kertynyt. Sahko- ja vesikatkot ovat rajoittaneet hieman arkea, mutta aikalailla niihin on jo tottunut. Jos ei paase suihkuun kun on suunnitellut, ei se ole ongelma, ajattelee vain etta toivottavasti huomenna sitten. Perjantaina mentiin juhlistamaan viikonloppua taas parempaan ravintolaan, vaikka ravintola ei kovin hyvaksi osoittautunut. Olimme pyytaneet mukaan kaksi lahettiharjoittelijaakin. Hauska ilta meilla oli, vaikka ruokalistalta tilattiin sattuman varassa ruuat, kun ei niissa ollut selityksia ja tarjoilija selitti kaikista melkein samaa..
Lauantaina tavattiin Miika ja Antti, jotka olivat saapuneet Kathmanduun. Kaytiin ostamassa bussiliput Pokharaan, jonne menemme parin viikon paasta pitamaan hermolepoa ja shoppailemaan. Kaytiin syomassa ja kierreltiin Thamelissa koko paiva. Minulle on Thamelissa ja muodostunut eraan pahsmina huiveja myyvan miehen kanssa hyvat kauppasuhteet ja pitihan sita tallakin kertaa hanen luonaan kayda. Han ottaa minut aina niin ilolla vastaan ja nytkin olisi tarjonnut teeta, mutta en uskaltanut ottaa, koska on viela muistissa katukeittiosta haetun teen jalkeinen ripuli ja seuraavan paivan benji hyppy mielessa. Oltiin vasta illalla kotona ja oli aika levotonta, kun kaikkia jannitti seuraavan aamun aikainen heratys ja lahto kohti Tiibetin rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti