Orpokotivierailu

Nyt kun on Dashain aika ja meilla on "pakko" vapaita, niin Esther hommasi meille tekemista. Han jarjesti muutaman paivan vierailun laheiseen kristilliseen orpokotiin. Johtaja tuli hakemaan meita ensimmaisena paivana ja seurasimme hanta kavellen, kun han ajoi moottoripyoralla edella. Onneksi matka ei tosiaan ollut kuin reilu viisi minuuttia, koska yllattavan vaikea on seurata moottoripyoraa, vaikka se ajaisi hiljaa.

Orpokodilla meita odotti 14 innostuneen nakoista lasta, kuitenkin hieman jannittaen. Jannitys taisi olla kuitenkin molemmin puolista. Orpokodissa on aikaisemminkin kaynyt opiskelijoita Suomesta ja edelliset olivat kai antaneet osalle lapsista suomalaisen nimen kommunikoinnin helpottamiseksi. Loputkin lapset halusivat suomalaiset nimet ja he halusivat antaa meille myos nepalilaiset nimet. Joukkomme ainoa mies sai osuvan nimen, Raj Kumar, joka tarkoittaa prinssia! Minulle he antoivat nimen Asa, joka tarkoittaa toivoa.

Meille tuli pieni haaste nimien keksimiseen, koska nepalilaiset nimet kaikki tarkoittavat jotain, joten tuntui tyhmalta vain heitella lapsille nimia. Mietimme jokaisen lapsen kohdalla mika nimi sopisi hanelle ja miten selittaisimme, mita nimi kuvaa. Ei varmasti selitykset mene nimikirjojen mukaan, mutta aika hyvia keksimme. Poikia on nelja orpokodissa, heille oli helppo keksia. Yksi pojista oli Pietari, sen han oli saanut edellisilta opiskelijoilta, me annoimme sitten Otso, Timo ja Eero lopuille nimiksi. Tyttoja oli 10 plus 2 tyontekijaa seka johtajan 2 omaa tytarta. Eli niissa oli enemman keksimista. Kolmella tytolla oli ennestaan jo suomalaiset nimet, Anna, Saija ja Pauli (muuttunut todennakoisesti Paulasta). Aloitimme nuorimmista ja heidan nimikseen annoimme Peppi, Saara, Minttu, Anne ja Ronja. Isompien tyttojen nimet olivat Maija, Tiina, Aino, Tuuli, Veera ja Saana. Saana toimi tulkkina meille sen jalkeen, kun johtaja lahti tekemaan toita.

Lapset halusivat menna ulos leikkimaan ja leikimme alkuun Ice-Water-hippaa, jossa oli kolme jaajaa ja kaikki kiinni jaaneet vietiin nurkkaan, jota vartioitiin ja pelastaminen oli hyvin hankalaa. Hippaa meidan osalta vaikeutti ehka myos se, etta pienet lapset hirvean mielellaan oli kiinni meidan kasissa. Suomessa olisi nopeasti tullut huutoja "epareilua, ei saa vartioida", mutta tuolla se kuului hipan henkeen. Aurinko porotti taydelta teralta ja oli aika uuvuttavaa alkaa hippaa niin kuumalla ilmalla, mutta en muista milloin olen nauranut niin paljon hippaa alkaessani. Alettiin viela toista hippaa, ketjuhippaa, missa ongelmia lahinna toi koko erot. Pienimmat olivat polvenkorkuisia, eivatka isoimmatkaan nepalilaisita olleet kuin olkapaahan meita tyttoja. Hauskaa sekin oli!

Opetimme heille "kuka pelkaa suomalaista" - arvaattee varmaan mika leikki. Tila oli vain hieman ahdas, mutta se toi vain ihania kikatus hysteria kohtauksia monelta, kun ei ollut vaihtoehtoja mihin menna ja jaaja tuli lahemmas. Juokseminen helteessa otti koville niin heilla kuin meillakin. Vaihdoimme rauhallisempaan piiri leikkiin, jossa laulettiin jotain nepalilaista laulua ja yksi oli keskella. Keskella olijan taytyi sitten sheikkailla tai tanssia kun laulettiin. Ja han valitsi uuden keskelle tulijan. Loppua kohden hyvin "yllattavasti" me olimme aika usein keskella! Lapset olivat todella innokkaita tanssijoita, poikia se ei alkuun oikein houkuttanut, mutta onneksi Putte oli antamassa miehista esimerkkia, etta miehetkin voivat tanssia ja hullutella.

Sisalla tanssittiin valilla pienen lasten nauhurin tahtiin, jossa soi vanha c-kasetti, johon oli nauhoitettu 90-luvun listahitteja, osa todella huonoja remixeja. Se ei kuitenkaan haitannut menoa! Opetimme lapsille joitain laululeikkeja, kuten perinteisen hama-hamahakin, jota on Nepalissa opetettu usein lapsille. Leijonaa ma metsastan sai suuren suosion lasten keskuudessa, etenkin lopun pimeaan luolaan meno ja leijonan loytyminen sielta! Myos paa-olkapaa-peppu leikki oli aika huippu ja sai aikaan kovia naurunremahduksia, kun laulu nopeentui. Opetin lapsille myos Ranskassa oppimani Funky Chickenin, se oli helpompi, koska siina on engalnnin kieliset "vuorosanat". Se toimi aivan mahtavasti! Tuli paljon uusia versioita, lahinna elainten muodossa leikkiin.

Lapset opettivat meille myos leikkeja nepaliksi, erilaisia laululeikkeja, taputus leikkeja seka he esittivat meille lauluja ja tansseja. Oli ihana katsoa kun pienet tytot tanssivat ja lauloivat jotain nepalilaista kansansavelmaa. Pienta ujoutta oli, mutta niin vilpittomia ja iloisia lapsia! Lapset asuvat isossa omakotitalossa, rauhallisella alueella ja heilla on aidattu piha. Johtaja ilmeisesti asuu vaimonsa ja kahden tyttarensa kanssa samassa talossa. Talo on kolmikerroksinen, alakerrassa on oleskelutila, jossa mekin leikimme seka poikien huone. Toisessa kerroksessa on kaksi tyttojen huonetta ja pari jotain muuta huonetta. Huoneissa on rautaiset kerrossangyt ja pienet hyllyt, jonne he voivat laittaa tavaransa. Kolmannessa kerroksessa on keittio ja sielta paasee katolle, missa on samanlainen kaksikerroksinen terassi kuin monissa muissakin taloissa taalla. Siella lapset esittelivat meille leijojaan, joita heilla oli muutama. Leijat ovat taalla hyvin suosittuja ja tuntuu, etta tuuli on aina otollinen niiden lennattamiseen! Katolta on upeat nakoalat Kathmandun laaksoon ja nakee myos apinatemppelin, jossa kavimme viikko sitten.

Annoimme lapsille muumilakut, jotka Kiira oli tuonut mukanaan Suomesta. Jokainen sai oman lakunsa ja he tiesivat muumihahmot, josta olin hieman yllattynyt! Veimme myos pienen pussillisen varikynia. Lapset kyselivat kovasti, koska tulemme taas leikkimaan heidan kanssaan. Lupasimme olla yhteydessa johtajaan ja sopia lisaa kaynteja sinne. Orpokoti on kuitenkin niin lahella ja nautimme suunnattomasti vierailuista! Suomessa kun puhutaan vierailukaynneista, on yleensa tiedossa paikan esittely ja pieni kierros, mutta taalla asia on onneksi toisin! Leikkia ja laulua seka mahtavaa ajanvietetta lasten kanssa. Kaikki varmasti saivat paljon, me opimme heilta uusia leikkeja ja lauluja ja he meilta! Lapsia katsoessa unohti helposti, etta he ovat orpoja ja saattaa olla hyvinkin rankka tausta! He vaikuttivat todella onnellisilta ja iloisilta ja naamat olivat yhta hymya kaikilla pienen alku jannityksen jalkeen!