Annapurnan valloitus! Osa 1

Lauantaina 16.10. oli aikainen heratys. Kello parahti soimaan klo 5 ja Esther tuli hakemaan meita ja tavaroitamme 6.40. Suuntasimme Thameliin Green linen turistibussille, jonka oli maara lahtea 7.30 Pokharaan. Pokhara on Nepalin kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee jarven rannalla. Sinne on Kathmandusta matkaa 200 km. Tiet ovat kuitenkin huonokuntoisia serpentiini teita eli bussimatka Pokharaan kesti 7 tuntia! Pitkalta se ei kuitenkaan tuntunut, koska maisemat olivat niin erilaiset kuin Suomessa ja niita oli mukava katsella. Oltiin tultu puolitoista tuntia, kun bussiin levisi hyvin epamiellyttava haju ja pian bussi pysahtyikin. Kuski hja apukuski ryomivat vuoron peraan bussin alle, josta tuli hieman savua. Jatkettiin kuitenkin matkaa, mutta pyhsahdyttiin kohta uudestaan, jonkun huoltamolta nayttavan rakennuksen kohdalle. Olimme aika epatietoisia, mita tapahtuu, tuleeko uusi bussi vai korjataanko tama. Onneksi meilla oli Esther mukana, joka yritti selvittaa asiaa. Pian jatkettiin taas matkaa, eika enaa tullut pahaa hajua, onneksi.. Green linen bussilinjaan kuului lounas seisovassa poydassa, kaikki pysahdykset olivat aika tehokkaita, eika niissa juuri mitaan ylimaaraista ehtinyt tehda kuin sen mihin tauko oli varattu.

Saavuttiin Pokharaan noin 15 aikaan ja otettiin taksi hotellillemme. Hotelli on saman miehen omistuksessa, joka jarjesti meille vaelluksen. Laitettiin tavarat huoneisiin ja lahdettiin tutustumaan Pokharan kaupunkiin. Kovasti vaikutti, etta nainkohan suomalaisille tulee suomalaiset saat, kun matkan aikana oli sadellut ja illalla satoi. Viela kun Esther lisasi, etta Dashain aikana ei pitaisi sataa enaa. Kavimme kahvilla ja ottamassa passikuvat trekkia varten, koska erinaisiin lupiin tarvitsi yhteensa kolme kuvaa. Etsittiin ruokapaikka ja jouduimme odottelemaan tunnin lahes ruokaa, koska lahes koko henkilokunta oli viettamassa vapaapaivia. Saimme vatsamme kuitenkin lahes tayteen, mutta ennen hotellille menoa kaytiin ostamassa naposteltavaa illaksi.

Sunnuntai aamupaivan vietimme kierrellen kauppoja ja kuljimme jarven rantatormaa pitkin. Vuoret ymparoivat aivan uskomattomalla tavalla Pokharan jarvea. Tai meille ne ovat vuoria, nepalilaisille kukkuloita.. Ennen lounasta tormasimme lapsiin, jotka keinuivat bambusta tehdyhista keinuista, jotka pystytetaan varta vasten Dashainia varten. Hindut uskovat, etta on hyva kerran vuodessa nousta maasta ja saada jalat ilmaan. Lapset antoivat meidankin kokeilla keinua ja kylla siina aika hurjat vauhdit saa. Juuri kun olimme lopettelemassa hyllatti kaatosade meidat ja juoksimme lahimpaan ravintolaan sateen suojaan lounaalle. Loppu iltapaiva menikin kahviloissa istuskellen ja sadetta pidatellen ja sielta menimme suoraan paivalliselle. Paivalliselle seuraamme liittyi Antti, joka on tehnyht harjoittelua Miikan kanssa Damaulin kylassa lahella Pokharaa. Heillakin oli loma viikko ja suostuttelimme Antin mukaamme vaellukselle. Miika ei voinut lahtea, koska oli ollut jo pitkaan kipeana. Illalla alkoi jo vahan jannittaa seuraavan paivan lahto.

Maanantaina soimme aamiaisen hotellilla ja odottelimme, etta vaellusluvat saataisiin ja voitaisiin lahtea. Paastiin lahtemaan vasta 11 aikaan, koska pyhien takia vaelluslupia myontavassa toimistossa oli ollut ruuhkaa. Pakkasimme tavarat minibussiin ja hyppasimme itsekin kyytiin. Opas ja kantajat tulivat samalla kyydilla. Kaiken kaikkiaan meita oli 11, opas Kaji, kolme kantajaa; Sujan, Ganga ja Durka. Matka aloituspaikalle kesti noin tunnin. Aloitimme vaelluksen Phedista. Vastassamme oli heti korkeat ja jyrkat portaat ja ulkona aurinko paahtoi ja oli kuuma! Kantajillamme oli jokaisella kaksi reppua/rinkkaa, jota he kantoivat ja oppaalla oli yksi rinkka. Meilla oli vain normi kokoiset selkareput, joissa oli vetta ja pienta evasta seka muuta kevytta ja tarpeellista. Lahdimme yhden kantajamme perassa nousemaan portaita, ja voi tuska!! Ei ole Suomessa koskaan missaan portaissa puuskuttanut niin paljon! Aloituspaikkammekin sijaitsi jo yli 1000m korkeudessa. Kuuma ilma ei asiaa helpottanut. Ajatukset kulkivat lahinna jaloissa, nosta nosta nosta. Asiaa ei helpottanut se, etta kantaja kaveli edella kuin ei mitaan rinkka ja reppu selassa hymyillen! Ekoista portaista selvittya helpottui.

Lounastauko pidettiin parin tunnin kapuamisen jalkeen, mutta onneksi siihen oli mahtunut tasaisiakin hetkia. Lounastauko pidettiin Dhampusissa. Lounasta jouduimme odottelemaan aika pitkaan, mutta kylla nuudelikeitto maistui niin hyvalle! Lounaan jalkeen alkoi hieman ripsimaan ja muutenkin piti pukea enemman paalle, koska hiki oli ehtinyt laskeutua. Kavely jatkui vaihtelevana, valilla oli nousua ja valilla tasaista, mutta ei onneksi toisia samanlaisia portaita kuin ensimmaiset. Pothana oli ensimmaisen paivan maaranpaa ja saavuimme sinne ennen kuutta. Ei kestanyt kauan kun pimeys tuli saapumisemme jalkeen, joten ajoituksemme oli taydellinen. Kavelya taukoineen oli reilu viisi tuntia. Puoli lammin suihku tuntui hyvalta paivan hikoilun jalkeen ja sankykin oli pehmeampi kuin meilla Kathmandussa. Otin illalla ruuaksi Dal Bhatia, joka on nepalin kansallisruoka. Meidan kantaja pojat olivat hehkuttaneen Dal Bhat Poweria perille paastyamme.

Illalla hengailimme ja tutustuimme toisiimme, lupasin oppaalle myyda puhelimeni hanelle vaelluksen jalkeen, koska en silla Suomessa tekisi mitaan. Hampaiden pesun aikaan Antti tuli lahes juosten luoksemme ja sanoi, etta nyt nakyy lumihuippu vuoret. Alkuun oli vahan epauskoinen olo, mutta pakko sita oli lahtea ihmettelemaan. LAhdettiin Kiiran kanssa hammasharjat suussa ja aika nopeasti harjaaminen pysahtyhi, kun mentiin kulman ympari ja edessa oli naky, jollaista ei ole koskaan nahnyt. Ilta oli hamartynyt ja vuoren huiput siinsivat todella aavemaisina horisontissa yllattavan lahella! Alkuun tuli olo, etta mika kangas tuohon on levitetty, eivat nuo oikeasti voi olla siina.

Tiistai aamuna piti heti herattyani kayda katsomassa olivatko vuoret viela paikoillaan, vai olinko kenties nahnyt unta! Siella ne nokottivat ja nayttivat viela mahtavammilta auringon ensisateiden loisteessa! Aamiaisella yritin koko ajan kuikuilla ulos ja tarkastaa olivatko vuoret havinneet. Eivat havinneet. Paivan kavelyn aloitimme 7.45. Maasto oli taas vaihtelevaa nousujen, laskujen ja tasaisen valilla. Ennen lounasta kaveltiin melkein viisi tuntia. Valilla pysahdyttiin ottamaan valokuvia ja haukkaamaan evaspatukoita. Ennen lounasta laskeuduimme tasaisesti koko ajan vahan alaspain. Lounaan jalkeen kuitenkin alkoi aivan kamalat portaat alaspain! Jalat tarisivat ja niita oli yllattavan hankala hallita. Onneksi olin ennen lounasta ostanu puisen kepin 30 rupialla, josta tuli matkan aikana oikea pelastus nousuissa ja laskuissa. Nepalissa ajatellaan, etta portaat ovat edistysta. Taalla on rakennettu liuskekivista polut ja portaat monen kylan valille. Ei niihin kyliin mitaan autoteita mene. Ihmiset kantavat paansa varassa jarkyttavia maaria tavaraa ja muulit tuovat loput. Jo pienetkin lapset tekevat raskasta ruummiillista tyota, koska heilla ei ole vaihtoehtoja. Kylaisten sisua ja arkea ei voi muuta kuin katsoa suu auki ihmetyksen vallassa.

Hulvattoman pitkan portaiden laskun jalkeen pidettiin teetauko ja pohdittiin jatketaanko kolmen tunnin portaiden nousu illan maaranpaahan vai jaadaanko siihen ja aloitetaan seuraava aamu nousulla. Suomalainen sisu ei antanut periksi, koska maaranpaamme oli suunniteltu Ghandrukiin ylos vuorelle niin sinnehan sitten oli mentava silloin kun on sovittu! Portaita oli paljon, mutta lepotaukojen avulla paasimme ylos! Edessa oli vain uusia haasteita, koska melkein kaikki hotellit ja guest houset olivat taynna. Vuorten valista oli nousemassa ukkonen ja ilta alkoi hamartya kun paastiin perille. Oppaamme Kaji juoksi etsimassa meille huoneita, ihmettelimme miten hanella riittaa energiia viela juosta lisaa portaita kun ensin on kavunnut kolme tuntia iso rinkka selassa. Kaji onneksi loysi meille huoneet yhdesta guest housesta ja kylla suihku tuntui taas niin hyvalle. Vaatteiden kuivatus oli vain vahan ongelmallista, koska yot olivat kosteita ja vasta aamulla paistaisi aurinko. Se onneksi kuitenkin kuivatti vaatteita ja pyyhkeita nopeasti. Suomen liittymasta oli tassa vaiheessa kuuluvuus loppunut, nepali liittyma toimi viela taalla.