Eka viikonloppu terveena!

Heh, 50% taalla vietetyista viikonlopuista olen ollut kipeana ja nyt oli ensimmainen terveena! Eli kaksi viikkoa on takana matkaa taalla kaukana.

Perjantaina meninkin Sanga-Sangaihin, koska Samasty oli kipeana, enka osannut yksin menna Bal kendraan. Jokapaivainen kavelymatka Shaihdparkin bussipysakilta Sanga-Sangaihin on muuten mukava, mutta kaupustelijoita riittaa ja taidan nayttaa kovin eksyneelta lansimaalaiselta pienilla sivukujilla. Bussimatkat alkavat jo olemaan hauskoja, ei ahdista laheskaan yhta pajon kuin alussa. Suomalaisena on vain ehka vaikea tottua, etta joutuu seisomaan niin lahella toista ihmista! Suomessa kun ruuhkabussissakin sita valtetaan viimeiseen asti.. Perjantaina kertasin isompien lasten kanssa edellisena paivana opeteltuja ruumiin osia, vareja ja muotoja. Lapset saivat kopioida piirtamalla paperille kuusi eri muotoa ja kopioida niiden nimet. Sitten niita viela opeteltiin. Pienimmat lapset piirtelivat lahinna ympyroita tai ovaaleja, mutta kovasti hekin yrittivat.

Nopeasti pienimmatkin lapset ovat tajunneet, etten ymmarra mita he puhuvat ja kayttavat sita hyvaksi. On valilla ollut todella tyhma olo, kun ei ole pystynyt kieltamaan tai kommunikoimaan muuta kuin ilmeilla, eleilla tai aanteilla. Etenkin muutama kolme-nelja-vuotias poika, joilla oli pilke silmakulmassa koko aamun. He keksivat ja ehtivat vaikka mita, heti kun silma valtti he olivat jyrkassa portaikossa roikkumassa ja naureskelivat omalle oveluudelleen. Perjantaina on vain yhteen asti koulua lapsilla ja muutenkin vapaampi paiva. Alussa oli vain ehka puoli tuntia opetusta aamutoimien jalkeen ja sen jalkeen saa pelailla. Pelaisin lasten kanssa koronan tyyppista pelia, jossa oli pienia muovisia "kiekkoja", joita piti isompaa "kiekkoa" sneppaamalla saada kulmissa oleviin reikiin. Alkuun peli tuntui yllattavan vaikealta, mutta nopeasti siina paasi jyvalle vaikka tahtaamaan en oppinut. Kahden pienemman lapsen kanssa pelasin myos kaarme ja tikapuu-pelia. Monia asioita pystyy yllattavan hyvin tekemaan ja ilmaisemaan ilman yhteista kielta. Perjantaisin lapset eivat saa lounasta koulussa, he saivat pienen pinon kekseja, koska koulu loppuu aikaisemmin. Lauantai on taalla pyhapaiva ja sunnuntaina taas aherrus lapsilla jatkuu. Minulla on sunnuntaikin vapaata.

Perjantai-iltana lahdimme juhlimaan Annan 30-vuotis syntymapaivia Thameliin. Esther oli varannut pyynnostamme poydan hienosta ravintolasta, kerroimme vain Annalle, etta kahdeksalta meidan pitaa olla Thamelissa. Koko lahto oli pienta sahlaysta, odotimme bussia, ylospain meni noin kahden minuutin valein busseja, mutta alas ei yhtaan, vaikka kuinka odotimme. Lopulta paatimme ottaa taksin, koska kello oli jo niin paljon, mutta eihan niitakaan tietenkaan nakynyt missaan. Jouduimme kavelemaan koko maen alas, jotta saimme taksin. Ehdimme kuitenkin ajoissa ravintolaan. Ravintola oli thai ravintola, istuimme tyynyjen paalla lattialla ja huone oli koristeltu ilmapalloilla juhlan kunniaksi. Esther ja hanen tyttarensa Shreya liittyivat myos seuraamme, Esther oli auttanut todella paljon jarjestelyissa. Ravintola oli vahan kalliimpi ja hienompi, mutta koko illasta selvisin noin 8 eurolla.

Ravintolan jalkeen ajattelimme, etta olisi kiva menna viela istumaan jonnekin, kun kello oli vasta vahan yli kymmenen. Loysimme mukavan Irish pubin, jossa oli live musiikkia. Ehdimme istua siella vajaat kaksi tuntia, kun kahdeltatoista tuotiin lasku ja sanottin, etta paikka menee kiinni. Katsoimme hiukan huuli pyoreana, mutta paatettiin etsia toinen paikka. Huono puoli siina oli vain se, etta yhta lukuunottamatta kaikki menivat kahdeltatoista kiinni. Ja siella yhdessa auki olevassa paikassa oli huono musa ja keski-ikaisista miehista koostuva asiakaskunta. Otimme taksin kotiin ja menimme kattoterassillemme jatkamaan jutustelua. Taisi olla ensimmainen ilta kun tahdetkin nakyivat edes jotenkin.

Lauantaina Esther tuli perheineen hakemaan meita 9.45 kirkkoon. Kirkko sijaitsi alamaen alta vasemmalle lahhtevan tien paassa. Se ei mikaan kovin suuri ollut, eika nayttanyt kirkolta. Kirkko olikin koulun yhteydessa, joka toimii vammaisten lasten kouluna ja paivahoitopaikkana. Niita ei ole montaa taalla Nepalissa. Jumalanpalvelus oli kokonaan nepaliksi, mutta Estherin tyttaret toimivat meidan tulkkeina. Jumalanpalvelus ei muistuttanut luterilaista, se oli paljon vapaampi ja musiikki paljon menevampaa. Estherin mies piti saarnan, han tuli vajaa viikko sitten Thaimaasta toista takaisin Nepaliin. Han on yksi kirkon perustajista. Kirkon jalkeen lahdettiin Thameliin lounaalle ja tutustumaan Freek Streetin tarjontaan. Harmillista oli, etta Freek Streetilla oli suurin osa kaupoista kiinni, koska oli lauantai. Ruoka oli kuitenkin hyvaa ja halpaa. Chowmein on yksi suosikeistani taalla. Siina on paistettuja nuudeleita, kasviksia ja lihaa jos haluaa. Vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan tarjoilijoiden ymmartaa, etta emme halua jaita juomiimme ja vahintaan yhdella on aina juomassa jaa, vaikka olemme siita sanoneet.

Illalla oli tarkoitus tulla koneella, mutta sahkokatkos yllatti meidat ja nettiin meno jai haaveeksi. Vietimme rauhallista koti-iltaa keittaen kaasulevylla nuudeleita ja soimme kynttilan valossa. Sahkot tulivat takaisin minuutilleen samaan aikaan kun viimeinen laheisista nettikahviloista menee kiinni.

Sunnuntaiksi olimme varanneet Estherin kautta kuskin ja minibussin viemaan meidat laheiseen kylaan Nagarkotiin. Kyla sijaitsee noin 2000 km korkeudessa. Kirkkaana talvipaivana sielta voi nahda Everestin. Oli sielta kylla nytkin aika hienot nakymat. Kuskimme vei meidat hienon hotellin ravintolaan, jossa soimme lounaan. Paikka vaikutti todella hienolta, varmaan joku viiden tahden hotelli. Meille olisi kelvannut joku paikallisempikin, mutta kuski taisi ajatella, etta haluamme syoda lansimaalaisittain. Lounaan aikana ravintolassa oli sahkokatkos, muuten se ei vaikuttanut, mutta vessa oli taysin pimea. Enpa ole ennen joutunut viiden tahden paikassa kaymaan otsalampun kanssa vessassa.

Kiertelimme kylaa, odottaen auringonlaskua, koska Nagarkot on todella kuuluisa juuri siita, etta siella nakyy hyvin auringon nousut ja laskut. Meilla vain kavi huonoa tuuria, etta pilvia keraantyi juuri eteen kun aurinko alkoi laskemaan. Onneksi edes vahan naki hienoja varisavyja. Matkaa kylaan oli 35 km tai niin meille sanottiin, mutta matka kesti sinne 2 tuntia ja takaisin tultiin reilussa puolessatoista tunnissa. Iltaruuaksi teimme taas nuudeleita, koska emme jaksaneet enaa lahtea mihinkaan ulos syomaan.

Maanantai koitti ja oli jopa lahes tavallinen maanantai olo, kun tiesi koko viikon olevan edessa. Tyomatka meni kuitenkin paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin kun kaiken molyn sai suljettua ulos mp3 avulla. Ainoa, ettei meinaa kuulla autojen toottailya, jos ne tulevat kujalla takaapain. Mutta kukaan ei yrittanyt tulla myymaan tai kysymaan mitaan tai ainakaan en huomannut! Oli paljon rauhallisempi aamu. Jouduin seisomaan koko matkan Thameliin ja bussissa pystyssa pysyminen ja pelkasta katossa olevasta tangosta kiinni pitaminen voidaan varmaasti luokitella jonkin asteiseksi extreme urheiluksi. Aamulla puhuin Rajeshin kanssa, kuka johtaa Sanga-Sangaita, etta haluaisin olla siella koko viikon, enka Bal kendrassa, joten teen harjoittelun sittenkin kokonaan Sanga-Sagaihin. Tanaan siella aloitti myos saksalainen opiskelija Annika. Han vaikutti mukavalta ja on kiva, kun on joku joka on jakamassa kielimuuria kanssani. Tanaan lapset saivat piirtaa ihmisen ja nimeta ruumiin osat. Oikeastaan kopioimista se oli, mutta piirtamisesta he silti tuntuvat pitavan. Tulevat hindujuhlat verottavat lasten maaraa, osa on lahtenyt jo maaseudulle sukulaisten luo, joten paikalla oli ehka puolet normaalista lapsi maarasta. Paiva meni kuitenkin taas tosi nopeasti.

Iltapaivalla menimme hakemaan kurthat, jotka tilasimme viime viikolla. Kurtha on siis nepalilainen puku, jossa on paita, housut ja huivi. Kuvia en ole viela saanut tanne enka muuallekaan, pahoittelen. Yritan laittaa niita jos paasen lapparilla nettiin, koska en viitsi laittaa kameraa tai muistitikkua kiinni naihin julkisiin koneisiin.

Ainiin ilma on ollut nin 26-32 astetta, eli hiki on joka paiva tullut. Ja busseissa hiki haisee.. Tuo meidan tuskallinen kotimaki tuntuu jo menevan paremmin, vaikka tappava se silti on etenkin nailla helteilla. Sadekausi on lopuillaan, viela joinain paivina satelee, mutta ne ovat loppumaan pain. Sahkokatkoja on lahes joka paiva ja aina ei tule vetta. Silloin on ikava menna hikisen paivan jalkeen nukkumaan..